Kesälomani jälkeen palasin takaisin töihini ja kuten olin odottanutkin tehtaan kesälomien vuoksi myös henkilöstöravintola oli pistänyt ovensa säppiin. Noh, ymmärtäähän sen ettei kannata pitää ravintolaa auki 5-6 työntekijälle.
Nyt edessä oli pulma; mistä lounassafkaa? Omat evääthän olisi fiksu idea, mutta toteutusmahdollisuudet työpaikassa, jossa ei ole keittiötiloja on vähän huono toteuttaa mitään ihmeempää. Joten todelliseksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän ulkona syöminen. Olen lokakuusta 2012 asti ollut töissä Salon Perttelissä ja monet työkaverit olivatkin mainostaneet Saloa kebabien luvatuksi maaksi ja nyt näytti vihdoinkin siltä, että joutuisin pakon edessä testamaan yhden jos toisenkin lihatuotteen. Yleensä syön lounaalla kevyesti – paljon salaattia, vältän hiilaripitoisia perunoita, pastaa ja riisiä ja korvaan ne vihanneksilla. Nyt kuitenkin piti tehdä mahdottomuuksia ja kokeilla pizzaa ja muuta hiilari/rasvapommeja.
Airin
Salon keskustan lähettyvillä on Airin-niminen kebappila. Perussettiä perusmiehille. Menulistalta löytyvät ne perinteiset italo-kiekot ja perus-pita kepsut, rullat, iskenderit ja kepsut ranskalaisilla. Salaattivaihtoehtoja tasan 4. Näistä yksikään ei ollut mieleeni, mutta päätin aluksi kokeilla kebab-liha salaattia. Tilatessa tietenkin eteen pompahtaa jokaisen ulkomaalaisen pikaruokaravintolahessun osaama kysymyshokema: ”Mieto vai vakeva kaatike?” (juuri näin lausuttuna). Hmm.. onkohan näille kavereille tullut koskaan mieleen, että salaatti-annoksen pääaine on itse salaatti ei majoneesi, ei kastike eikä ne jauhelihalastut, joita väärin kebabiksikin näillä leveysasteilla mainitaan. Plussana kuitenkin peruskastikevalinnoissa pelkän majoneesin tai valkosipulistryydelin lisäksi oli paprika- ja currymajoneesi. Mutta siis kuitenkin hei – moniko on syönyt aitoa turkkilaista tai kreikkalaista kebabia? Ei jumanlooda siinä mitään tunkkaista majoneesia ole vaan raikasjukurttikastike tai tsatsiki-valkosipuli -kastike. Miksi salaattiannokset on kalliimpia kuin muut eli pizzat ja kepsut?
Toisella kertaa Airinissa oli pakko kokeilla Iskender eli ikäänkuin sama kuin salaatti-annos, mutta leipäKUUTIOILLA ja jukurttikastikkeella. Hmm… taas meni metsään nimittäin jotenkin näillä kepuhessuilla on perversionsa tehdä sitä pullamössöpita-leipää ja käyttää sitä kaikessa missä sana ”leipä” on mainittu. Ja tietenkin jukurttihan oli majoneesia, valkoista, teollista, tunkkaista liejua. Salaattia taas nimeksi. Koko homma on hukutettu tuohon majoon ja kastikkeeseen muodostaen jokaisen terveysintoilijan painajaisen näköisen annoksen.
Entäpä sitten se väkevän ja miedon ero? Väkevä nyt ei ollut väkevää nähnytkään. Mieto kastike etikkainen tomaattilieju.
Entä liha? Noh juurikin sellaista mitä 6 euron annoksessa saa: eltaantuneen rasvan peittämä jauhelihalastu-settiä, joka jättää kitalakeen rasvakalvon. Ja seuraavana päivänä kyllä pierut haisee pahalle.
Ja miks mun vaatteet haisee sille eltaantuneelle rasvalla koko tun loppupäivän??
Kanari
Ravintola sijaitsee ihan Salon ydinkeskustan läheisyydessä Tivoli-yökerhoa vastapäätä ja pikkuräkälän vieressä. Sisätilat ovat aivan omaa luokkaa ja lattioita peittää marmoria muistuttava laatoitus. Hienoa. Sitten menun kimppuun – aah, täälläkin perussettiä kepsua ja pizzaa ja kaksi salladi-annosta. Noh, otetaanpa nyt sitten iskenderia muistuttava annos ”Alexander”, jossa onkin pitaleivän lisäksi ’feta’-juustoa. Joopa joo halvinta salaattijuustoa, jota ei todellakaan saisi edes kutsua tuolla nimellä saatika sitten edes kreikkalaistyyppiseksi salaattijuustoksi. Mikä perversio on tuottaa nämä juustot aina kuutioiksi? Ne näyttää irvokkaan teollisilta?? Hinta nyt oli sentään kohdallaan kuten näissä aina. Herää vain kysymys, että maksetaanko missään kepulassa alveja tai mitään työllisyyskustannuksista johtuvia kuluja kun ravintolat ovat alle puolillaan asiakkaita ja työntekijöitä on melkein yhtä paljon kuin asiakkaita vai ovatko nämä vain julkisia kulisseja rahanpesulle, josta kukkahattutädit hiljenevät pienemmän pahan edessä kun ulkomaalaisille on vain töitä ja jotain tekemistä. Mene ja tiedä sitten, mä olen vaan kuluttaja.
Noh, ”Alexander” oli juuri niin tyydyttävä kuin kuudella eurolla saa. Vaatteet eivät tosin haisseet tunkkaiselle rasvalle eikä seuraavana aamuna töihin ajaessa ollut kova kiire huussiin keskellä moottoritietä ajaessa… Ja niin väkevä-kastike EI ole väkevää. Tai sitten mun makunystyrät on fucked up. Tuskin.
Toisella Kanari-kerralla oli pakko ottaa kiekkoa. Valitsin perusmättösetin, jossa menun mukaan olisi kinkkua, ananasta ja aurajuustoa. Pizzan hyvyys ja huonouden määrittelevät ainakin minun mielestä pizzapohja ja käytettävä juusto sekä autenttiset lisukkeet. Nyt sitten sain eteeni juuri ja juuri syömäkelvollisen kiekon, joka tietenkin oli tätä samaa pitaleipätaikinatuotetta ja juusto kuitenkin turkulaisia heimoravintoloitaan aavistuksen parempitasoista maitotuotetta, mutta ei kuitenkaan mitään aidon pizzerian juuston tasoista kamaa. Suurena vitsinähän näissä kepuloissa on tuo ”kinkku”, joka oikeasti on halpaa puristetavaraa tai pahemmassa tapauksessa syömäkelvotonta lauantaimakkaran oloista jauhomössöä. Nyt kävi tuuri, tämä oli sitä juuri ja juuri syötäväksi kelpaavaa kamaa. ”Aurajuusto”… heh, ei kyllä ole. Hinta piirun verran alle 6 euroa
Pez kebab & grill
Paikallinen pertteliläinen kebab-kioski. Kyllä juuri sellainen jolle jääkiekossa maalivahdit viedään! Toisaalta en tiedä kuinka hyvin ne molarit näissä paikoissa viihtyy, mutta Pezissä ainakin viihtyvät rankat työn raatajat, jotka ovat tulleet tänne rakentamaan suomalaista unelmaa itärajan takaa tai eteläisestä Balttian valtakunnasta. Paikkaa piti kokeilla erään työkaverin kehuessa, että liha on täällä parhainta.
Menun kattoi myös perussetin (eli kebu-annosten ja pizzan) lisäksi myös hampurilaisannoksia ja peräti 2 (??) eri salaattiannosta. Ranskalaisten sijalle voi valita yrttiperunat. Noh, ensimmäsellä kerralla päätinkin ottaa kebu-salladin väkevällä.
Sama stoori kuin muissakin paikoissa – salaatti on ilmeisesti niin kallista tai aliarvostettu ainesosa, että sitä kuuluu olla 1/4 osa mitä normiravintoloissa on. Ja sitten väkevä… arvaa? Kyllä. Ei se mitään väkevää ole, mutta pieni poltto huulenpinnassa osoittaa, että jotain pientä yritystä löytyy.
Entäpä sitten se paljon kehuttu liha? Nojuu, onhan Pezissä liha parhain tähän asti kokeilluista paikoista, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että mikään ei ole tähän asti voittanut turkulaista Kuningas Kebabin lihaa tai totta puhuakseni aitoa gyros-kebabia, jossa liha ei ole jauhelihaa vaan aitoa täyslihalastuja. Näitä ei varmaan Suomesta edes löydykään…
Toisella kerralla päätin kokeilla niitä yrttiperunoita. Joo, mielummin yrttiperunat kuin perusranet. Toimii ja kun lihakin on syötävää.
Tänään oli pakko ottaa vaihtelun vuoksi kiekko. Valikoimasta esiin pomppasi pepperoni-pizza, jossa kotipizzamaisesti joukkoon oli lykätty tonnikalaa? Puristit pudistaisivat päätään – miten makkara ja kala tulevat keskenään toimeen – noh, aika hyvin. Lisänä oli vielä punasipulia, joten tiedän kyllä, että flatus laulaa illalla.
Näiden kahden viikon tai 10 päivän aikana olen käynyt 8 kertaa karvakäsikebabilla kuten termi joissain piireissä kuuluu ja vain kerran syönyt toimistolla einessalaattisetin ja kerran olin suomipojan grillikipsalla Perttelissä. Jos nämä 10 kertaa pitäisi pistää järjestykseen hinnan, laadun ja hyvinvoinnin mittareilla niin taidan valita ensi viikolla ääs-marketin valmissalaatin perussetiksi. Nyt meinaan loppui pahoinvointi. Ja ensi vuonna pyrin saamaan lomani silloin kun henkilöstöravintolakin on kiinni koska kyllä peruskotiruoka voittaa mennen tullen kebut ja grilliruuan. Peter tule jo töihin!!
pintaa syvemmältä 