Työmatkamus

Aikaisemmin ajellessani töihin tai töistä kotiin kuuntelin aina radiota. Valitsemani kanavat rajoittuivat melkein pelkästään kahteen rockia tarjoavaan kanavaan – Radio Rock tai Radio City, mutta jostakin syystä kyllästyin ainakin Rockin soittolistashaisseen, Radio Cityn listat on sentään isommat ja joustavammat, mutta miksi siellä soitetaan inserttinä 20-40 sekunnin miksattu pätkä hyvistä biiseistä, joita eivät kuintenkaan soita?Ratkaisuksi kehitinkin oman musiikkini kuuntelemisen ja viime aikoina olen raahannut autossa mukana vanhaa 4Gt:n iPod Nanoa (2nd generation) ja kuunnellut pääosin sellaisia ”kuuntelemattomia” biisejä, joiden play count näyttää nollaa iTunes kirjastossani siirtyessäni kotona PC:stä Maciin puolitoista vuotta sitten. Kuuntelemattomia värssyjä löytyy edelleen yli 40 000 kappaletta. Olishan sen kirjaston XML-filen voinut muokata, mutta ajattelin että whatthehey aloitetaan puhtaalta pöydältä..
Enivei, pakko mainita tässä edellispäivänä matkustaessani – random soittoon putkahti jo soitetuista levyistä ehkä kaikkien aikojen paras hip hop/rap levyni. Nimittäin Public Enemyn: It Takes a Nation Of Millions To Hold Us Back vuodelta 1988. Siinä on 57 minuutin pläjäys sellasta musiikkia joka puree edelleenkin ja kuulostaa tuoreelta eli klassikkomatskua. Levy ei turhaan ole rankattu 48. Rolling Stones Magazinen 500 kaikkien aikojen levyjen listalla. Listalta ei löydy kuin 27 hipidihopidi levyä ja tämä on niistä parhaimman rankingin saanut tuon genren lätty. Ei suotta.
Kyllähän tätä Suikkilassa kuunneltiin eräitten Pekkasen poikien kanssa kun he bongasivat sen Englannin reissullaan ja myöhemmin muiden wannabe-hoppareiden (Perno Pimpers) kanssa moneen otteeseen. Aikaa kultaa muistot, hip hop on nykyään mainstreamea ja suurin osa yhtälailla sontaa kuin Britneyt ja Gagat, mutta tämä levy on ja pysyy oman kokoelmani top 10 levynä ja  pysyy myös jatkossakin soittimissani. Bring the Noise!