Kiitos Isänpäivänlahjasta!

Heippa hei ja luonnollisesti tähän alkuun Hyvät Isänpäivät kaikille iseille, vaareille, papoille, ukeille vaikka eilenhän se tärkein päivä oli jo.

Edellisissä kahdessa blogikirjoituksessa kerroin uudesta älypuhelimestani: osa 1 ja osa 2. Tämä blogikirjoitus liittyy osana tuota linjaa eli nasevasti tämä voisi hyvinkin olla taas mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.

Iso osa elämääni on musiikki. Musiikki seuraa minua missä olenkin tai ainakin pyrin mahdollisimman paljon siihen. Nykyään (tai tällä hetkellä) elämässäni musiikin kuuntelulle ei ole aikaa ja varsinkaan tilaa vaan se tapahtuu töissä, matkalla tai nimenomaan juurikin salilla liikkuessa. Olen raskaamman musiikin suurkuluttaja, mutta myös elektroninen musiikki on erityisen lähellä sydäntäni. En myöskään sano ”ei” jazzille enkä vanhan koulukunnan hiphopille. Vain suomipop ja mitäänsanomaton levy-yhtiöiden liukuhihna-listapop saa vaihtamaan kanavaa ja ärsyyntymään syvästi.
Jotta musiikin nauttiminen ja kuuntelu onnistuisi pitää olla toistolaitteet kondiksessa. Aiemmin salilla musiikkisoittimenani oli iPod Nano ja sittemmin soittimen virkaa on toimittanut älypuhelin. Sinänsä järkevin valinta on juurikin yksi laite eli älypuhelin, joka toimii soittimena, kalenterina, nettilautana, sähköpostilaatikkona yms yms. Tämä tuo kuitenkin ikävän ”kaikki munat samassa korissa” -ongelman eli ”Mitä jos puhelin menee rikki?”…
Seuraava painopiste musiikin nauttimiselle toistolaitteen kautta on tietenkin kuulokkeet  (tai ämyrit) – siis voihan sitä puhelimen omista ämyreistä kuunnella, mutta luultavasti musiikki hukkuisi taustameteliin eikä samanlaista nautintoa varmasti saisi. Toisaalta kun lähdin puhumaan urheilusta ja salitreenistä, niin ainakin minun lähisalillani, Länsikeskuksen Elixiassa ja varmasti muissakin saleissa taustamusiikiksi on valittu se kaikista ärsyttävin listapoppisscheisse, jota parit kolmet radiokanavat myös suoltavat 24/7 ulos. Siihen minulla on vain kaksi sanaa: ”Hyi helv….”. En pysty treenaamaan ’söpöjen’ poppibiisien tahtiin, ne ei kertakaikkiaan anna sitä ”ylimääräistä potkua” suoritukseen eivätkä anna tilaa keskittyä suoritukseen vaan ajatuksissa on sellainen ’koska mä pääsen täältä pois’ -ajatus.

Ostaessasi älypuhelimen, ainakin Applen puhelimien mukana toimitetaan normaalit perusnapit mikrofonilla ja ohjausyksiköllä. Nämä kaupanpäälle tulevat kuulokkeet ovat yleensä aivan paskat laadultaan ja sen verran universaalit, etteivät ne mun korvaani sovi eikä ainakaan liikkuessa pysy päässä. Seuraava mietinnän kohde onkin napit vai kupit? Makuasia – jotkut eivät pysty tunkemaan korvakäytävälle nappeja ja toisten mielestä kuppikuulokkeet ovat liian isot. Minä olen itse nappikuulokkeista pitänyt vaikka ei mitään kuppejakaan vastaan ole. Napit kulkevat mukana eivätkä vie paljon tilaa.
Kun tämä valinta on tehty, voidaan miettiä nykytekniikan mukaisesti joko johdollista tai langatonta versiota? Johdolliset ovat aina idioottivarmat eikä mitään ylimääräisiä pattereita tai akunlataamisia tarvita. Langattomissa taasen on oma vapautensa ja sopivat etenkin liikunnalliseen tekemiseen.
Vuosikausia minulla on ollut Sennheiserin CX -malliston nappikuulokkeita, joiden hintahaitari on 30-50 euroa. Äänenlaatu on Senareille tyypillisesti hyvä ellei jopa erinomainen. Lähtiessäni melkotarkkaan kaksi vuotta sitten Thaimaahan sukekouluttajan töihin päätin ostaa matkaa varten uudet napit ja erään kodinkoneliikkeen kaverin suosituksesta päädyin hankkimaan Marshallin Minor Blackit (ovh. ~70eur). Olin hyvin tyytyväinen niiden äänenlaatuun ja istuvuuteen korvalla eikä designkaan ollut aivan susi vaan noudatteli Marshallin kauittimien linjaa. Aasian reissullani kuitenkin napit katosivat ja kotiinpalatessani ehdin viettää kolmisen päivää Bangkokissa, päätin ostaa samanlaiset paikallisesta Apple-kaupasta. Hetken verran kärvistelin Beatsin piraattikopioilla, jotka olivat toki halvat, mutta aivan syvältä – muoviset, istuvuus: tippuivat pois korvista jatkuvasti, äänenlaatu: aivan täyttä kuraa. Kakkos-Marshallit kestivät puolitoista vuotta kunnes viime keväänä (2015) ilmeisesti kuulokejohto jäi johonkin kiinni ja ’naps’ kuulokejohto murtui tehden stereokuulokkeista monokuulokkeet eli ääntä tuli vain toisesta napista. Tämähän on yleisin tapa tuhota johdolliset kuulokkeet.
Mietin pitkään ostaisinko kolmannet Marshallit vaiko menisinkö panostamaan parempiin? Jo tuolloin mietin, että voisin ostaa langattomat kuulokkeet niin ei enää olisi takertumisesta johtuvia ikävyyksiä. Kuitenkin budjettini pienuuden vuoksi päädyin hankkimaan alennusmyynnistä langalliset versiot, kuitenkin aavistuksen kalliimmat ja kestävämmät, joten ostin Beatsin urbeatsit (ovh. 99,95eur). Näissä käyttökokemus oli kuten Applen tuotteissa aivan mieletön – jo pakkaus oli aivan omaa luokkaansa, äänenlaatu erinomainen ja kuulokkeiden design todella jotain muuta kuin muoviset napit. Johtokin urbeatsissa on lattana, joten se kestää vähän enemmän ’runtua’, ei helpolla sotkennu ja vastapuolisesti jos johto on sotkussa, niin se on helppo selvittää suoraksi ilman, että operaatioon menisi kolme minuuttia ja hermot kun kiireessä yrität virittää setin toimintavalmiiksi. Ainoa jo alusta asti hiertänyt vika näissä kuitenkin oli – ne eivät olleet ergonomiset millään muotoa; nappien päätyosan ollessa liian kantikas napit korvissa alkoivat hiertää sisäkorvaa puolen tunnin käytön jälkeen…
Syksyn tullessa (2015) sitten kun tuon edellä blogatun uuden OnePlus -puhelimen hankin ja salilla aloitin käymään ja treenailemaan, alkoi minulle tarve kehittyä uusille napeille. Puhelimen ostopäätökseen vaikutti pitkälti Youtube-vloggaajan ja testaajan Marques Brownleen suositus. Niinpä päätin lähteä tämän kaiffarin suosittelemia luureja hankkimaan. Marquees nimittäin suositteli ehdottomasti parhaimpina BT-nappeina Jaybird X2:sia, tässä hänen youtubevideo:

Päätin siis mennä taas mukavuusalueen ulkopuolelle, tilata Jaybirdit ja katsoa tuliko osuma vai huti…

Jaybird X2 bluetooth-napit tulivat cdon.fi:stä Midnight Black -versiona osapuilleen viikko sitten. Hinta verkkokaupassa napeille oli 179 euroa. Mallistossa on ainakin kuusi väriä, mutta luonnollisesti minä käytän ja sijoitan rahani mustaan ”Midnight Black” 😉 X2 malli on uusi, joka tuli Eurooppaan vasta hetki sitten. Verkkokauppa.comissa malli oli varattavissa jo kuukausia ennen julkistusta.

Jaybird X2 pakkaus

Käyttökokemus viikon ajalta on ollut erinomainen. Jaybirdin pakkaus oli samaa tasoa kuin Beatsilla eli uskomattoman hieno. Jo muovien avaaminen tuotti nörtissä muutaman nano-orgasmin. Pakkauksessa on langattomien kuulokkeiden lisäksi 12 korvatulppaa; 3 paria (small, medium, large) perinteisiä silikonitulppia ja 3 paria (small, medium, large) Comply Premium vaahtomuovisenkaltaisia suojuksia mm. hikijumppaan, 3 paria (small, medium, large) korvasiipiä (fin, ”korvaevät”) paremman istuvuuden takaamiseksi, USB-johto akkujen lataamiseen, johtosäätimet ja kätevä kotelo, jossa kuulokkeita ja muita tilpehöörejä kuljettaa ja säilöä.
Asentaminen eli puhelimen ja nappien paritus Bluetoothilla (BT) vein osapuilleen kymmenen sekuntia! Myöskään tabletin (iPad Air 2) paritus ei vienyt kuin muutaman sekunnin. Tähän asti BT-paritukset eivät ole reistalleet mitenkään (yhteys ei ole katkennut) ja varsinkin puhelimen suhteen kun BT-ominaisuuden asettaa päälle, yhdistetään samantien myös kuulokkeisiin. Tabletissa pitää erikseen valita nimenomaan mille laitteelle yhdistetään, mutta en näe sitä ongelmaksi.

Äänenlaatu hämmästytti jo alusta lähtien – miten voi langattomasti saada näin hyvänkuuloisesti tavaraa ulos. Taajuuskorjaamatta musa kuulostaa vähän hieman lattanalle eikä kaikki pikkunyanssit pääse esille, mutta OnePlussan taajuuskorjain ja soittimen (Spotify) oma taajuuskorjain ovat melko päteviä ja esim. bassoja rukkaamalla alemman taajuuden jymähdykset sai mukavasti esille puurouttamatta kuitenkaan ja näin ollen ääni on ns. mukavan täyteläinen. Tähän testiin olen käyttänyt mm. raskaampaa musiikkia ja elektronista musiikkia 90-luvulta Spotifyista soittolistoilta:
”Viikon suositukset” – https://play.spotify.com/user/spotifydiscover/playlist/7iH4RnexP3bXPxgJcSBwjf (Käyttäjän: Garwagasa)
”Timeout_Factory_MSLulu” – https://play.spotify.com/user/garwagasa/playlist/4ug1QMyxLsxvCqQjlRoSCM

Sekä kaikkien aikojen suosikkilevyni ”Blood Sugar Sex Magik” Red Hot Chili Peppersiltä: https://play.spotify.com/album/30Perjew8HyGkdSmqguYyg
Varsinkin yllätyin salilla tätä levyä kuunnellessani, että muutama ääni, joten en aiemmin ollut huomannut vaikka ko. levyä olen 24 vuoden aikana kuunnellut satoja ellen tuhansia kertoja, jotenkin tuli esille kappaleessa Breaking The Girl: https://play.spotify.com/track/0cG9ocYqYOIVtgiWTmTe3g
Vau! Tai jopa VAU!

Käytin testaamiseen myös elokuvia ja tv-sarjoja, joita katselin&kuuntelin iPadiltani. Siinä huomioni oli, että ääni jää melko latteaksi eikä isot räjähdykset sisällä kovin täyteläistä ääntä, mutta toimii ihan hyvin loppujen lopuksi. TV-sarjoista mainittakoot: 24 (tuotantokausi 7 – Viaplaylta). Ainakaan Viaplayn appsissa ei ole taajuuskorjainta, jolla äänimaailmaa saisi muokattua halutun laiseksi. Testasin leffa-ääniä myös puhelimella, mutta tässä puhelimen taajuuskorjain ei oikein pelittänyt vaikka valikosta voi valita ’elokuva’.

Ainoa huomioitava seikka on kun (esim. musiikin) striimauksen laatu heikkenee esimerkiksi matkapuhelinverkon kentän vuoksi, myös laatu kärsii pahasti. Huomasin tämän töissä testaillessani. Työpisteeni on sellaisessa tilassa, jossa kännykän kenttä on erittäin heikko ja yleensä 2G tai heikompaa tasoa. Joten lokaalit tiedostothan eivät ole ongelma.

Koska kuulokkeet ovat kiinni puhelimessa, on siis myös hands-free -ominaisuus tärkeä. Olen muutamia puheluita testaillut ja vastapuolet yhteyden toisessa päässä ovat kertoneet ääneni olleen selkeä eikä BT-handsfree -yhteyksille tyypillinen ’puhut kuin tynnyristä’. Joten iso plussa.

Ohjaus: Oikean kuulokkeen johto päässä on ohjauspainikkeet ja mikrofoni. Ohjaukseen on kolme painiketta: lisää ja vähemmän volumea ja on/off-vastaa puheluun/lyö luuri alas – play/pause/stop/seuraava biisi.

Istuvuus on erinomainen ja hyvin säädettävissä tulpilla ja korvasiipillä oman kaluston mukaiseksi, eikä napit putoa edes riehuessa pois korvilta ja mikä parasta nyt ei johdosta kiinni mihinkään!

Akun kesto. Valmistaja lupaa akulle kestoa 8 h puheluille ja musalle. Se pitää aika hyvin kutinsa ja kun akku on loppumaisillaan niin hentoinen naisääni ilmoittaa kuulokkeista akun varauksen vetävän viimeisiä. iPadissa akun varaus näkyy myös Bluetooth kuvakkeen vieressä.

Jaybird X2 kuulokkeet ja säilytysboksi

Tässä tarkemmat speksit:

• Bluetooth-Versio: V2.1 + EDR (uudemmista versioista ei etua)
• SBC-Koodekki: Laitekohtainen SBC-koodekki tarjoaa puhtaan äänentoiston ilman APT-X:ää
• Profiili: Handsfree v1.6, kuulokkeet v1.1, A2DP v1.2 ja AVRCP v1.4
• Toimintaetäisyys: 10 metriä
• Toiminta-Aika: Musiikki ja puheluita enimmillään 8 tuntia
• Valmiusaika: Enimmillään 250 tuntia
• Sisäänmenojännite: DC 5V 100 mA
• Latausaika: Noin 2 tuntia
• Mitat: 23 x 13 mm nappikuulokkeen koko, 540 mm johdon pituus
• Paino: Noin 13 g

Sanoisin, että tämä oli erittäin onnistunut isänpäivälahja itselleni. Kiitos siis itselleni lahjasta, jonka halusin. 🙂 Toki unohtamatta lapsien askartelemia hienoja kortteja! ❤
Hintahan ’lahjalle’ oli korkea koska edullisempiakin langattomia nappeja on markkinoilla, mutta kyllä jotenkin tulee sellainen fiilis, että nämä X2set ovat hintansa väärti. Eikä siis Marquees Brownlee tälläkään kertaa osunut väärään!

Mukavuusalueen ulkopuolelle osa 1

Muistan kuinka vuonna 1995 olin lähdössä armeijan harmaisiin ja päätin ostaa ensimmäisen matkapuhelimeni. Armeijan harmaissa olin ollut hetken tovin kunnes eräällä lomalla päädyin puhelinkauppaan tuhlaamaan muistaakseni noin 3000 silloista valtakunnan markkaa harmaaseen nokialaistiiliskiven tuotenimellä ”2010”, jossa oli kaksirivinen näyttö. Muut silloiset hipsterikaverit omistivat silloisen ’omenan’ 2110 tai vastaava Mobira -tuotemerkillä valmistetun tuotoksen.

Myöhemmin piti olla cool ja saada Ericssonin 337 pikkupuhelin ja niitä olikin kaksi – toinen kun varastettiin. Sen jälkeen seurasi kotimaisten valmisteiden sarja ”6110” (kameleontti), ”7190” (rulla-WAP) – työpaikan vaihdon aikana joku Ericsson-tekele ja taas nokialaisia ”3395”, ”8390”, ”6310”, ”6600”, ”6233” ja ”N95”. Tämä jälkeen koitti älypuhelimien aika, jolloin henkilökohtaiseksi puhelimeksi vaihtui Apple Corporationin tuotteet iPhone 3, iPhone 3s, iPhone 5. Työpuhelimeksi omena-aikana minut pakotettiin käyttämään Windows Phonen Lumia 810 ja viimeisempänä Lumia 925.

Jos nämä ynnää yhteen niin minulla on tähän päivään mennessä 20 vuoden aikana ollut käytössäni 16 erilasista matkapuhelinvalmistetta. Nyt oli ja on muutoksen aika.

Rakastuin ensisilmäyksellä ja -kosketuksella Applen puhelimiin vuonna 2009 kun ensimmäisen ostin Hong Kongissa käydessäni. En tähän päiväänkään asti ole kokenut mitään negatiivista kyseisiä omenatuotoksia kohtaan. Kuitenkin jos mietin Nokian kompastuskiveä; uuden teknologian adaptointia ja silmälappujen pitämistä silmillä kehityksen mennessä heittämällä ohi ympärillä niin näen Applen kompastuskiveksi järjettömäksi nousevan hinnan. Tuotantokustannukset ja tekniikan hinta on laskenut vuosi toisensa jälkeen, mutta hinta on jatkuvasti noussut ja noussut ylöspäin hipoen tuhannen eurostorahan rajaa. Ei kiitos. Minulla ei kertakaikkiaa ole enää varaa hankkia uutta iPhonea ja kun kaiken järjen mukaan se pitäisi olla isompi näyttöinen ja vähintään sisältää 64 Gt muistia. Uusi viime viikolla Suomen markkinoille ennakkomyynti tullut mallihan (iPhone 6S Plus 64 Gt) maksaa 968 euroa. Aivan mielenvikainen summa puhelimesta vaikkakin kyseessä on älypuhelin, tietokone, jonka tarkoitus on valmistavan yrityksen elinkaariodotustenkin mukaan jaksettava 2 vuotta toimia puhelimena jo kun pitää hankkia uusi luuri kun vanha jo piiputtaa. Ei hemmetti. Sehän tarkoittaisi, että maksaisin noin 1,3 euroa pelkästään puhelinlaitteesta? Siihen päälle vielä 24-30 euroa kuukaudessa operaattorille, joten yhdessä puhelimeen menisi vähintään 2 euroa päivässä… Ei paljon, mutta kuitekin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa siinä on puolet liikaa.

Keväällä alaiseni, entinen nokialainen, toi töihin ylpeänä uuden puhelimen. Hän oli netistä tilannut OnePlus Onen. Olin hämmästynyt – mikä tää on? Iso 5,5 tuuman näytöllä varustettu kiinalaispuhelin näytti todella laadukkaalta ja käteensopivalta puhelimelta. Alaiseni kertoi, että näitä OnePlus -puhelimia voi vain tilata kutsulla ja hän oli kaveriltaan saanut kutsun ja kerran viikossa valmistajan sivuilla on mahdollisuus niitä tilailla. Hmm… mielenkiintoista. Tuolloin kuitenkin puhelimen hankkiminen ei ollut ajankohtaista, mutta pysähdyin miettimään tätä mahdollisuutta, mitä jos?

Kesällä ystäväni, joka on töissä eräässä suuressa kodinkoneketjussa alkoi puhua, että pitäiskös hankkia iso iso ja vielä isompi puhelin ja sellainen olisi Motorolan Nexus 6, jopa kuuden tuuman näytöllä!! Tällöin aloitin jo pohtimaan ja arvioimaan mahdollisen seuraavan puhelimeni speksejä ja lähtökohtaisesti vaikuttavat tekijät olisivat koko ja hinta ja mahdollisesti puhdas tai lähestulkoon puhdas Android -käyttöliittymällä varustettu kapula.

Samaten kesällä tuli myös julki, että OnePlus julkistaa uuden puhelimen ”Two” loppukesästä. Kun puhelin oli julkistettu aloinkin ahkerasti tarkkailemaan arvosteluja Youtubesta ja muualta. Eritoten Youtube vloggeri Marques Brownleen arvostelut tekivät vaikutuksen. Empimistä aiheutti kuitenkin samaisen hepun tekemä Motorolan Moto X Stylen arvostelu, joka tuntu olevan saman tason puhelin, mutta siis valmistajalta, jolta voi odottaa hyviä tekeleitä. Moto X Stylen odotettiin ilmestyvän markkinoille syyskuun loppuun (2015) mennessä. Kävin kuitenkin ilmoittautumassa ’jonoon’ OnePlussan nettisivuilla ja siinä vaiheessa jonossa ennen minua oli puoli miljoonaa kiinnostunutta.

Kolmisen viikkoa sitten iPhone 5:seni alkoi nikottelemaan SIM-kortista. Kerran päivässä muuttui muutamaksi kerraksi ja joka kerta tämä ilmoitus tarkoitti sitä, että puhelin pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen tai nollata verkkoasetukset kokonaan. Todella epämiellyttävää ja epäilen, että kyseessä on Saunalahden kortin vika eikä laitevika, sillä tätä se on ollut melkein alusta lähtien (väh. kerran viikossa) eikä tätä vikaa ollut kertaakaan kun olin kolme kuukautta töissä Thaimaassa 2013-2014 ja käytössä oli paikallisen operaattorin kortti. Kaikesta tästä päätin, että nyt pitää saada uusi puhelin, sillä tilanne alkoi käymään sietämättömäksi.

OnePlus -kutsua ei vain kuulunut, Motorolan puhelimen julkaistusta ei vain kuulunut, iPhone 6S Plus oli julkaistu maailmalla ja tulossa myyntiin Suomessa… olin kuin kissa kuumalla katolla valintojeni kanssa. Sitten päätin käydä visiitillä OnePlus -foorumilla. Siellä foorumilla olikin Suomi-osio ja heti iski humio viestiketjuun nimeltä ”Ruinaa kutsuja täältä”… ja eikun ruinaamaan kutsua. Tuona päivänä kotiinpäästyäni töistä luin sähköpostini ja sinnehän oli joku tuntematon tyyppi oli lähettänyt kutsun ostaa OnePlus Two…. Äh, nyt se konkretisoituisi, onko mulla tosiaan munaa 6 vuoden omenapuhelinten jälkeen mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa melko tuntemattomalta valmistajalta puhelin, jota kuitenkin on arvosteltu positiivisesti ja erittäin hinta/laatu -suhteeltaan hyväksi puhelimeksi (399 €). Eikun täkyyn kiinni ja tilaamaan. Seuraava ”Äh”… syöttämäni kutsukoodi valmistajan verkkokaupassa ei toimikaan… ”huh, ei mun tarvisekaan ostaa vielä, ehkä kuitenkin se Motorola sitten tai ehkä kuitenkin se iPhone” mietin päässäni. Laitoin kuitenkin sähköpostia lähettäneelle kaverille ilmoituksen, että ei tää koodi kyllä toimi, mutta kiitos nyt kuitenkin. Meni ehkä kymmenen minuuttia kun hän vastasi, että oli pistänyt mulle vanhan koodin ja että tässä nyt olisi uusi. ”Fak, nyt olen taas konkretisoimassa sitä mitä vähän pelkään”… Keräsin rohkeuteni, katsoin vanhan iPhonen valittavan pöydällä ”SIM-kortti hylätty” virhettä ja painelin takaisin OnePlus -kauppaan, koodi sisälle, luottokorttinumerot lomakkeelle ja ”SEND”… hööh, tässä tämä nyt sitten oli…

Tästä alkoi reilun viikon mittainen odotuskampanja DHL:n sivuilla. Lähetys oli lähtenyt Euroopan varastosta Briteistä matkaan vähän takkuille, seisoen jossakin pitstopilla Heathrowssa ja Gatwickissa monta päivää, kunnes sitten tilaus nytkähti eteenpäin sivujen ilmoittaen, että nyt paketti on jo Kööpenhamissa. Perjantaina aamulla 2.10. tilaus oli kuitattu ja paketti saapunut kotiosoitteeseen.

Pääsin perjantaina illalla myöhään avaamaan tuon punaisen paketin. Kiinalaiset ovat apinoineet melko tavalla Applen pakkauksia yksinkertaisuudessa, mutta väritys tottakai kiinalaisittain punainen ja vähän valkoistakin. Laatikon sisällä oli puhelin sekä uudenmallinen USB C-tyypinen kaapeli verkkovirta-adaptereineen. Pari hassua pikku-ohjekirjaista niinkuin tapaan nykyaikana kuuluu… so far so good.

 

Seuraavassa osassa kerron kokemuksia OnePlus Twon käytöstä.