Kiitos Isänpäivänlahjasta!

Heippa hei ja luonnollisesti tähän alkuun Hyvät Isänpäivät kaikille iseille, vaareille, papoille, ukeille vaikka eilenhän se tärkein päivä oli jo.

Edellisissä kahdessa blogikirjoituksessa kerroin uudesta älypuhelimestani: osa 1 ja osa 2. Tämä blogikirjoitus liittyy osana tuota linjaa eli nasevasti tämä voisi hyvinkin olla taas mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.

Iso osa elämääni on musiikki. Musiikki seuraa minua missä olenkin tai ainakin pyrin mahdollisimman paljon siihen. Nykyään (tai tällä hetkellä) elämässäni musiikin kuuntelulle ei ole aikaa ja varsinkaan tilaa vaan se tapahtuu töissä, matkalla tai nimenomaan juurikin salilla liikkuessa. Olen raskaamman musiikin suurkuluttaja, mutta myös elektroninen musiikki on erityisen lähellä sydäntäni. En myöskään sano ”ei” jazzille enkä vanhan koulukunnan hiphopille. Vain suomipop ja mitäänsanomaton levy-yhtiöiden liukuhihna-listapop saa vaihtamaan kanavaa ja ärsyyntymään syvästi.
Jotta musiikin nauttiminen ja kuuntelu onnistuisi pitää olla toistolaitteet kondiksessa. Aiemmin salilla musiikkisoittimenani oli iPod Nano ja sittemmin soittimen virkaa on toimittanut älypuhelin. Sinänsä järkevin valinta on juurikin yksi laite eli älypuhelin, joka toimii soittimena, kalenterina, nettilautana, sähköpostilaatikkona yms yms. Tämä tuo kuitenkin ikävän ”kaikki munat samassa korissa” -ongelman eli ”Mitä jos puhelin menee rikki?”…
Seuraava painopiste musiikin nauttimiselle toistolaitteen kautta on tietenkin kuulokkeet  (tai ämyrit) – siis voihan sitä puhelimen omista ämyreistä kuunnella, mutta luultavasti musiikki hukkuisi taustameteliin eikä samanlaista nautintoa varmasti saisi. Toisaalta kun lähdin puhumaan urheilusta ja salitreenistä, niin ainakin minun lähisalillani, Länsikeskuksen Elixiassa ja varmasti muissakin saleissa taustamusiikiksi on valittu se kaikista ärsyttävin listapoppisscheisse, jota parit kolmet radiokanavat myös suoltavat 24/7 ulos. Siihen minulla on vain kaksi sanaa: ”Hyi helv….”. En pysty treenaamaan ’söpöjen’ poppibiisien tahtiin, ne ei kertakaikkiaan anna sitä ”ylimääräistä potkua” suoritukseen eivätkä anna tilaa keskittyä suoritukseen vaan ajatuksissa on sellainen ’koska mä pääsen täältä pois’ -ajatus.

Ostaessasi älypuhelimen, ainakin Applen puhelimien mukana toimitetaan normaalit perusnapit mikrofonilla ja ohjausyksiköllä. Nämä kaupanpäälle tulevat kuulokkeet ovat yleensä aivan paskat laadultaan ja sen verran universaalit, etteivät ne mun korvaani sovi eikä ainakaan liikkuessa pysy päässä. Seuraava mietinnän kohde onkin napit vai kupit? Makuasia – jotkut eivät pysty tunkemaan korvakäytävälle nappeja ja toisten mielestä kuppikuulokkeet ovat liian isot. Minä olen itse nappikuulokkeista pitänyt vaikka ei mitään kuppejakaan vastaan ole. Napit kulkevat mukana eivätkä vie paljon tilaa.
Kun tämä valinta on tehty, voidaan miettiä nykytekniikan mukaisesti joko johdollista tai langatonta versiota? Johdolliset ovat aina idioottivarmat eikä mitään ylimääräisiä pattereita tai akunlataamisia tarvita. Langattomissa taasen on oma vapautensa ja sopivat etenkin liikunnalliseen tekemiseen.
Vuosikausia minulla on ollut Sennheiserin CX -malliston nappikuulokkeita, joiden hintahaitari on 30-50 euroa. Äänenlaatu on Senareille tyypillisesti hyvä ellei jopa erinomainen. Lähtiessäni melkotarkkaan kaksi vuotta sitten Thaimaahan sukekouluttajan töihin päätin ostaa matkaa varten uudet napit ja erään kodinkoneliikkeen kaverin suosituksesta päädyin hankkimaan Marshallin Minor Blackit (ovh. ~70eur). Olin hyvin tyytyväinen niiden äänenlaatuun ja istuvuuteen korvalla eikä designkaan ollut aivan susi vaan noudatteli Marshallin kauittimien linjaa. Aasian reissullani kuitenkin napit katosivat ja kotiinpalatessani ehdin viettää kolmisen päivää Bangkokissa, päätin ostaa samanlaiset paikallisesta Apple-kaupasta. Hetken verran kärvistelin Beatsin piraattikopioilla, jotka olivat toki halvat, mutta aivan syvältä – muoviset, istuvuus: tippuivat pois korvista jatkuvasti, äänenlaatu: aivan täyttä kuraa. Kakkos-Marshallit kestivät puolitoista vuotta kunnes viime keväänä (2015) ilmeisesti kuulokejohto jäi johonkin kiinni ja ’naps’ kuulokejohto murtui tehden stereokuulokkeista monokuulokkeet eli ääntä tuli vain toisesta napista. Tämähän on yleisin tapa tuhota johdolliset kuulokkeet.
Mietin pitkään ostaisinko kolmannet Marshallit vaiko menisinkö panostamaan parempiin? Jo tuolloin mietin, että voisin ostaa langattomat kuulokkeet niin ei enää olisi takertumisesta johtuvia ikävyyksiä. Kuitenkin budjettini pienuuden vuoksi päädyin hankkimaan alennusmyynnistä langalliset versiot, kuitenkin aavistuksen kalliimmat ja kestävämmät, joten ostin Beatsin urbeatsit (ovh. 99,95eur). Näissä käyttökokemus oli kuten Applen tuotteissa aivan mieletön – jo pakkaus oli aivan omaa luokkaansa, äänenlaatu erinomainen ja kuulokkeiden design todella jotain muuta kuin muoviset napit. Johtokin urbeatsissa on lattana, joten se kestää vähän enemmän ’runtua’, ei helpolla sotkennu ja vastapuolisesti jos johto on sotkussa, niin se on helppo selvittää suoraksi ilman, että operaatioon menisi kolme minuuttia ja hermot kun kiireessä yrität virittää setin toimintavalmiiksi. Ainoa jo alusta asti hiertänyt vika näissä kuitenkin oli – ne eivät olleet ergonomiset millään muotoa; nappien päätyosan ollessa liian kantikas napit korvissa alkoivat hiertää sisäkorvaa puolen tunnin käytön jälkeen…
Syksyn tullessa (2015) sitten kun tuon edellä blogatun uuden OnePlus -puhelimen hankin ja salilla aloitin käymään ja treenailemaan, alkoi minulle tarve kehittyä uusille napeille. Puhelimen ostopäätökseen vaikutti pitkälti Youtube-vloggaajan ja testaajan Marques Brownleen suositus. Niinpä päätin lähteä tämän kaiffarin suosittelemia luureja hankkimaan. Marquees nimittäin suositteli ehdottomasti parhaimpina BT-nappeina Jaybird X2:sia, tässä hänen youtubevideo:

Päätin siis mennä taas mukavuusalueen ulkopuolelle, tilata Jaybirdit ja katsoa tuliko osuma vai huti…

Jaybird X2 bluetooth-napit tulivat cdon.fi:stä Midnight Black -versiona osapuilleen viikko sitten. Hinta verkkokaupassa napeille oli 179 euroa. Mallistossa on ainakin kuusi väriä, mutta luonnollisesti minä käytän ja sijoitan rahani mustaan ”Midnight Black” 😉 X2 malli on uusi, joka tuli Eurooppaan vasta hetki sitten. Verkkokauppa.comissa malli oli varattavissa jo kuukausia ennen julkistusta.

Jaybird X2 pakkaus

Käyttökokemus viikon ajalta on ollut erinomainen. Jaybirdin pakkaus oli samaa tasoa kuin Beatsilla eli uskomattoman hieno. Jo muovien avaaminen tuotti nörtissä muutaman nano-orgasmin. Pakkauksessa on langattomien kuulokkeiden lisäksi 12 korvatulppaa; 3 paria (small, medium, large) perinteisiä silikonitulppia ja 3 paria (small, medium, large) Comply Premium vaahtomuovisenkaltaisia suojuksia mm. hikijumppaan, 3 paria (small, medium, large) korvasiipiä (fin, ”korvaevät”) paremman istuvuuden takaamiseksi, USB-johto akkujen lataamiseen, johtosäätimet ja kätevä kotelo, jossa kuulokkeita ja muita tilpehöörejä kuljettaa ja säilöä.
Asentaminen eli puhelimen ja nappien paritus Bluetoothilla (BT) vein osapuilleen kymmenen sekuntia! Myöskään tabletin (iPad Air 2) paritus ei vienyt kuin muutaman sekunnin. Tähän asti BT-paritukset eivät ole reistalleet mitenkään (yhteys ei ole katkennut) ja varsinkin puhelimen suhteen kun BT-ominaisuuden asettaa päälle, yhdistetään samantien myös kuulokkeisiin. Tabletissa pitää erikseen valita nimenomaan mille laitteelle yhdistetään, mutta en näe sitä ongelmaksi.

Äänenlaatu hämmästytti jo alusta lähtien – miten voi langattomasti saada näin hyvänkuuloisesti tavaraa ulos. Taajuuskorjaamatta musa kuulostaa vähän hieman lattanalle eikä kaikki pikkunyanssit pääse esille, mutta OnePlussan taajuuskorjain ja soittimen (Spotify) oma taajuuskorjain ovat melko päteviä ja esim. bassoja rukkaamalla alemman taajuuden jymähdykset sai mukavasti esille puurouttamatta kuitenkaan ja näin ollen ääni on ns. mukavan täyteläinen. Tähän testiin olen käyttänyt mm. raskaampaa musiikkia ja elektronista musiikkia 90-luvulta Spotifyista soittolistoilta:
”Viikon suositukset” – https://play.spotify.com/user/spotifydiscover/playlist/7iH4RnexP3bXPxgJcSBwjf (Käyttäjän: Garwagasa)
”Timeout_Factory_MSLulu” – https://play.spotify.com/user/garwagasa/playlist/4ug1QMyxLsxvCqQjlRoSCM

Sekä kaikkien aikojen suosikkilevyni ”Blood Sugar Sex Magik” Red Hot Chili Peppersiltä: https://play.spotify.com/album/30Perjew8HyGkdSmqguYyg
Varsinkin yllätyin salilla tätä levyä kuunnellessani, että muutama ääni, joten en aiemmin ollut huomannut vaikka ko. levyä olen 24 vuoden aikana kuunnellut satoja ellen tuhansia kertoja, jotenkin tuli esille kappaleessa Breaking The Girl: https://play.spotify.com/track/0cG9ocYqYOIVtgiWTmTe3g
Vau! Tai jopa VAU!

Käytin testaamiseen myös elokuvia ja tv-sarjoja, joita katselin&kuuntelin iPadiltani. Siinä huomioni oli, että ääni jää melko latteaksi eikä isot räjähdykset sisällä kovin täyteläistä ääntä, mutta toimii ihan hyvin loppujen lopuksi. TV-sarjoista mainittakoot: 24 (tuotantokausi 7 – Viaplaylta). Ainakaan Viaplayn appsissa ei ole taajuuskorjainta, jolla äänimaailmaa saisi muokattua halutun laiseksi. Testasin leffa-ääniä myös puhelimella, mutta tässä puhelimen taajuuskorjain ei oikein pelittänyt vaikka valikosta voi valita ’elokuva’.

Ainoa huomioitava seikka on kun (esim. musiikin) striimauksen laatu heikkenee esimerkiksi matkapuhelinverkon kentän vuoksi, myös laatu kärsii pahasti. Huomasin tämän töissä testaillessani. Työpisteeni on sellaisessa tilassa, jossa kännykän kenttä on erittäin heikko ja yleensä 2G tai heikompaa tasoa. Joten lokaalit tiedostothan eivät ole ongelma.

Koska kuulokkeet ovat kiinni puhelimessa, on siis myös hands-free -ominaisuus tärkeä. Olen muutamia puheluita testaillut ja vastapuolet yhteyden toisessa päässä ovat kertoneet ääneni olleen selkeä eikä BT-handsfree -yhteyksille tyypillinen ’puhut kuin tynnyristä’. Joten iso plussa.

Ohjaus: Oikean kuulokkeen johto päässä on ohjauspainikkeet ja mikrofoni. Ohjaukseen on kolme painiketta: lisää ja vähemmän volumea ja on/off-vastaa puheluun/lyö luuri alas – play/pause/stop/seuraava biisi.

Istuvuus on erinomainen ja hyvin säädettävissä tulpilla ja korvasiipillä oman kaluston mukaiseksi, eikä napit putoa edes riehuessa pois korvilta ja mikä parasta nyt ei johdosta kiinni mihinkään!

Akun kesto. Valmistaja lupaa akulle kestoa 8 h puheluille ja musalle. Se pitää aika hyvin kutinsa ja kun akku on loppumaisillaan niin hentoinen naisääni ilmoittaa kuulokkeista akun varauksen vetävän viimeisiä. iPadissa akun varaus näkyy myös Bluetooth kuvakkeen vieressä.

Jaybird X2 kuulokkeet ja säilytysboksi

Tässä tarkemmat speksit:

• Bluetooth-Versio: V2.1 + EDR (uudemmista versioista ei etua)
• SBC-Koodekki: Laitekohtainen SBC-koodekki tarjoaa puhtaan äänentoiston ilman APT-X:ää
• Profiili: Handsfree v1.6, kuulokkeet v1.1, A2DP v1.2 ja AVRCP v1.4
• Toimintaetäisyys: 10 metriä
• Toiminta-Aika: Musiikki ja puheluita enimmillään 8 tuntia
• Valmiusaika: Enimmillään 250 tuntia
• Sisäänmenojännite: DC 5V 100 mA
• Latausaika: Noin 2 tuntia
• Mitat: 23 x 13 mm nappikuulokkeen koko, 540 mm johdon pituus
• Paino: Noin 13 g

Sanoisin, että tämä oli erittäin onnistunut isänpäivälahja itselleni. Kiitos siis itselleni lahjasta, jonka halusin. 🙂 Toki unohtamatta lapsien askartelemia hienoja kortteja! ❤
Hintahan ’lahjalle’ oli korkea koska edullisempiakin langattomia nappeja on markkinoilla, mutta kyllä jotenkin tulee sellainen fiilis, että nämä X2set ovat hintansa väärti. Eikä siis Marquees Brownlee tälläkään kertaa osunut väärään!

Mukavuusalueen ulkopuolelle osa 2

Tämän viikon alussa kerroin kuinka olen vaihtanut leiriä ja hankkinut puhelimeksi kuuden mukavan iPhone-vuoden jälkeen ensimmäisen Android-puhelimen. Nyt seuraa osa 2 kertomuksesta eli tähänastisia kokemuksia puhelimesta nimeltä OnePlus Two. Monet kyselivät minulta lisää tuon ensimmäisen blogikirjoitukseni perusteella kokemuksista ja tässä se on.

Nykyään kaikkien uusien laitteiden kohdalla teen taustatutkimusta Youtubesta eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Olen muutaman kuukauden ajan seuraillut nuoren amerikkalaispojan videoblogia tai tuotetestausvideoita Youtubesta. Marques Brownleen tapa tutkailla uusia laitteita on käytännönläheinen ja siksi pidän hänen tyylistään huomioida eri laitteiden (pääasiassa uusien puhelimien) käyttämistä jokapäiväisessä elämässä. Marquesin Youtube-kanavalta MKBHD  löysin nimenomaisesti video-arvostelun joka aikalailla summaa myös minunkin ajatukset nyt puhuttavasta laitteesta. Video löytyy tästä https://youtu.be/s8Un0XB_8xk eli jos et jaksa lukea tätä kirjoittamaani tekstiä loppuun asti niin katso tuo video mikäli laite kiinnostaa ja englannin kieli taipuu.
Artikkelin loppuun olen ynnännyt plussat ja miinukset, joten se tiivistää arvostelun ikäänkuin pähkinänkuoreen.

Nyt kuitenkin oma arvioni ja huomio, tämä on minun kokemukseni, minun näkemykseni:

OnePlus Two on melko tuoreen kiinalaisen valmistajan puhelinmalliston tuote. Se on sarjassaan toinen puhelin, jota valmistaja itse tituleeraa ”Flagship killerinä” eli lippulaivan tappajana. Tästä markkinointisloganista jokainen voi olla monta mieltä, mutta sen verran hypeä oli valmistajan ensimmäinen puhelin saanut, joten varmasti tämä väite ei voi olla ihan tuulesta temmattu.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani (5.10.) mainitsin, puhelinta ei voi kaupasta tai nettisivuilta suoraan tilata vaan sen ostamiseksi pitää olla kutsukoodi, jota vastaan voit laitteen tilata. Kutsuja jaetaan joko suoraan valmistajan toimesta laitteen www-sivuilla kutsujonossa tai sitten puhelimen ostaneet saavat jaettavaksi muutaman kutsun. Koska en tuntenut ketään kellä tämä puhelin jo olisi niin päätin siis laittaa valmistajalle pyynnön ko. sivuilla. Olin noin sijalla 500k kun oman kutsuni laitoin OnePlussan sivuilla sisään elokuussa ja nyt kolmisen viikkoa sitten laskuri sivuilla ilmoitti kutsujonossa olevan jo 5 miljoonaa… Aloinkin olla malttamaton sillä vanha iPhone5 alkoi olla tiensä päässä ja uusi puhelin oli pakko saada. Valmistajan käyttäjäfoorumeista löysin suomalaisille omistajille tai sellaiseksi haluaville omistetun suomen kielisen osion. Sieltä löytyi myös ”ruinaa kutsuja täällä” ketju, johon laitoin pyynnön ja samantien joku suomalainen kaveri heitti mulle koodia, jolla tilasin puhelimen.

Mennään eteenpäin…

Laite
Speksien puolestahan OnePlus Two on hyvä. Sitä myydään kahtena versiona: 3 Gt:n käyttömuistin puhelin 16 Gt:n tallennustilalla tai sitten 4 Gt:n käyttömuistin luuri 64 Gt:n tallennustilalla. Koon puolesta puhelimessa on 5.5 tuuman iso näyttö (vanhassa iPhone5:ssa oli vain 4 tuumaa). Suorittimena on 810 Snapdragon jos se jollekulle tavalliselle kuolevaiselle jotain kertoo, nörtit ja muut hörhöt ehkä saavat tai ovat saamatta seisokkia tästä tiedosta, mulle tavallisena spedenä tuo ei sano mitään. Sitten tietty kamerasta sen verran, että 13 megapikseliä on saatu ympättyä siihen. Muistaisin ekassa digikamerassani olleen 3.2 megapikseliä ja samantasoisella aparaatilla mainostoimissakin vuonna 2001 napsittiin julistekuvia… joten kehitys on kehittynyt kuten Kummelissa aikoinaan todettiin.
Akkukoko OnePlus Twossa on 3300 mAh. Sormenjälkilukija ja muut speksit (wifit, bluetoothit yms) ovat uusinta shittiä.
Valitsin itse tuon vähän paremman ja viitisenkymppiä kalliimman 3 Gt RAM/64 Gt HD -luurin.

Käyttöönotto
Kuten Marqueesin youtube-videollakin on nähtävissä, laitteen käyttöönotto sujuu kuten iPhone-puhelimilla konsanaan. SIM-kortti sisään, laite päälle, muutama asetus ja yhdistäminen google-tiliin ja homma toimii. No big deal, näinhän se pitääkin mennä. Ainoana huomiona oli tietenkin se, että en siirtänyt käyttöönoton yhteydessä mitään iPhonesta googletilille esim. yhteystietoja. Olin huolehtinut jo aiemmin siitä, että suurin osa yhteystiedoistani myös Google-tilillä (Google Contacts) olivat ajantasalla. Ongelmahan tai pikemminkin vaikeutta olisi tuottanut se jos en olisi pitänyt huolta siitä, että Applen iCloudissa olevat yhteystiedot eivät olisi olleet siiretty.

Käyttö
Olin kuuden vuoden ajan melkolailla tottunut samaan käyttöliittymään ja samaan tapaan hoitaa asiat eli Applen ”helppoa kuin heinänteko” -menttaaliteettiin. Aluksi tietenkin asetusten löytäminen tuotti ongelmia, mutta eipä Androidin tai OnePlussan kustomoitu Android-käyttöjärjestelmä nimeltään ”OxygenOS” kovasti vaikeatajuinen ole. Enemmänkin vaikeuksia on tuottanut Windows Phone -puhelinten käyttö, joka eroaa huomattavasti näistä kahdesta edellä mainituista. Jotenkin WP:n käyttöliittymä on muovautunut aivan eri suuntaan kuin iOS tai Android, enkä kyllä pidä siitä tippaakaan. Jo visuaalisesti WP on käyttöliittymänä erittäin kökkö. Toivon kaikesta sydämestä, että tuo käyttöliittymä (WP) kokee kuoleman jossakin vaiheessa.
No, okei jatketaan OP2:sen parissa. Ensimmäiseksi latasin minulle tärkeimmät perusohjelmat puhelimeen; Facebook, Spotify, Accuweather, WhatsApp, Messenger, Instagram, Tapatalk, Dropbox. Natiivistihan kaikki Googlen ohjelmathan olivat jo puhelimessa mm. Chrome, Gmail, Youtube, GDrive, Hangouts, GDocs (Docs, Sheets, Slides eli vastaava kuin MS Office). Joten paljoa ei siihenkään mennyt aikaa.

iPhonessani oli paljon pikkupelejä, joita oli vuosien varrella naputellut läheisteni mielestä hieman liikaakin. Yksi syy vaihtaa leiriä oli lopettaa tai vähentää näiden aikasyöppöjen pelien pelaaminen. Enkä niitä ladannut uuteen puhelimeen.

Käyttöliittymästä sen verran, että OxygenOS on melko visuaalisesti melko karu ja Applen hienostuneseen ja pehmeisiin linjoihin tottunut saa ensimmäisen kulttuurishokin hetken käyttämisen jälkeen tai ainakin minä sain. Olin kuitenkin minulle koodin antaaneen hepun kanssa viestitelly muutamaan otteseen ja hän vinkkasi appsia nimeltä ”Buzz Launcher”, joka ikäänkuin korvaa aiemman käyttöliittymän ja voit itse muokata käyttöliittymän tuhansista olemassa olevista malleista itsellesi sopivimman. Asensin appsin ja täytyy todeta, että naulan kantaan – saan ruuvata puhelimen ihan itselleni sopivaksi kokeilinkin aluksi sukellusteemaista teemaa, sitten päädyin erääseen aikalailla iOSin ja Androidin välimaastoon sijoittuvaa teemaa ja olihan sitä vielä tyttären vuoksi kokeiltava Disneyn Frozen teemaa koska Alma 2,5 v on ihan pähkinöinä tuohon animaatioon… Tässä kuvaruutukaappauksia:

Nykyinen valintani käyttöliittymäksi

Tyttäreni valinta käyttöliittymäksi

Joten ”vain” taivas on rajana ja fanipojille ja windows-pervoille löytyy käyttöliittymät, jotka varmasti tuovat puhelimen lähemmäs omia perversioita.

Asensin mielenkiinnosta Kodi mediacentterisoftan puhelimeen. Normaalisti mulla on tämä softa, Kodi (entinen XBMC) ollut media-pc:ssä ja sillä olen katsonut telkkarista leffat ja tv-sarjat, mutta nyt voin tehdä saman puhelimella kotiverkossakin. Lisää Kodista tässä blogikirjoituksessani.

Ainoa miinus tähän asti on ollut Facebook applikaatio. Uusimmissa versioissa on joku bugi joka kaataa sovelluksen samantien kun sen käynnistää, mutta kun lähdin googlettamaan tätä niin neuvona oli poistaa uusin versio (v 46 tai uudemmat) ja ladata suoraan versio 42, joka ei kaadu. Tällaistahan ei omenalla pysty tekemään, mutta toisaalta ohjelmariliisiä ei taida mennä jakeluun joka ei toimisi ja Android-laiteversioita on miljoona…
Itse puhelimessa ärsyttää eniten notifikaatiot eli ilmoitukset, niiden säätämiseen olen löytänyt vain tyyliin ”joko tai” eli joko ilmoitukset tulevat tai sitten ne ovat kokonaan poissa. Tässä ärsyttää eniten, että mielelläni kyllä otan vastaan näkyvät ilmoitukset, mutta äänet… joku teistä yli 700 facebook-kavereistani päivittelee Facebookia ja noita piippauksia tulee vähän liiankin kanssa ja varsinkin kun kuuntelee Spotifyita niin se kerpeleen piippaus menee biisin päälle. En löytänyt appsi-asetuksista mitään keinoa poistaa pelkästään ääni-ilmoitusta vaan kaikki tai ei mitään tyyppisesti. Ehkä kun tässä vielä tule sinuiksi käyttiksen kanssa tämäkin ongelma on ratkaistu.

Valokuvat ja kamera
Puhelinhan ei ole enää pelkästään puhelin vaan monikäyttöinen taskutietokone ja yksi käytetyimmästä älypuhelimen ominaisuuksistahan on kamera. Vanhat kuvat olin jo ladannut iPhonestani Dropboxiin, joten vanhat kuvat ovat tallessa ja uuden puhelimen 64 Gt:n säilytystilaan voi ottaa paljon kuvia.
Kameran softa on ollut pienoinen pettymys. Se käynnistyy hitaasti ja valinnat näkyvät kymmenesosasekunnin ruudulla, joten on oltava helvetin nopea halutessaan valita videon, kuvan tai hidastevideon tmv.. Muut valinnat ovat iOSin kamerakäyttöliittymään tottuneelta vähän hepreaa…

Yhteydet
Pelkäsin alussa, että Apple Airporttini ei huolisi helposti muita valmisteita langattomaan verkkoon, mutta huoli oli aiheeton ja OnePlus sujahti sukkana sisään. Toinen huoli oli se, että käytän sivutyössäni eli sukellusopena iPadia (iPad Air 2) koulutuksessa ja kun olen kotini ulkopuolella olen käyttänyt iPhonen ja iPadin välillä Bluetooth -yhteyttä, jolla saa iPadinkin verkkoon, mutta OnePlus suoritui parituksesta helposti ja kun OnePlussassa on vielä uusin BT -versio niin nopeudetkin olivat aavistuksen nopeammat.
Ainoa hämmästystä herättänyt asia oli asetuksissa. Nimittäin vakiona roaming-asetus on poissa päältä eikä näin ollen data liiku. Kuten jo aikaisemmassa blogi entryssä kirjoitin, että Saunalahden SIM on tuottanut iPhonen kanssa harmaita hiuksia niin tässä ensimmäisen vuorokauden aikana olin aivan helisemässä kun mobiilidata ei liikkunut mitenkään kodin siis wifi-verkon ulkopuolella. Vasta kun huomasin laittaa roamingin päälle niin datakin alkoi toimimaan ihan normaalisti 4G-verkossa. Toivon vaan, että kun seuraava lasku tulee Saunalahdelta niin tuo ”roaming” ei ole tarkoittanut sitä, että vipstaaki olisi vieraillut DNAn ja Soneran verkoissa ja tuottanut mulle siten tuhansien eurojen laskun… Sitten kyllä menee Saunalahti vaihtoon… ehkä taidan joka tapauksessa vaihtaa DNAhan muutenkin – hinnat on kuitenkin samat ja puolueettomien käyttäjävastauksien mukaan DNA:lla pitäisi olla Turussa nopeusvertailun parhain dataverkko tällä hetkellä.

Yhteenveto

Plussat
+ Hinta/Laatu kohdallaan
+ Näyttö: koko ja tarkkuus
+ Muokattavuus (Buzz Launcher) ja sisäänrakennetut mahdollisuus muokata esim. kotinäppäintä tai sen toimintoja. Myös puhelimen ollessa nukkumassa piirtäen näytölle sormella ”V” avautuu salamavalo taskulampuksi, myös soitin tai kamera voidaan avata erilaisilla kuvioilla
+ Harppaus Apple-leiristä Androidiin ei ole kova vaan oikeastaan miellyttävä kokemus IT-nörtille, joka on aina tottunut vähän puukottamaan järjestelmiä
+ Nopea
+ Akku hetken kestää pidempää, mutta ei ole mikään ihmeellisen kestävä vaikka entiseen puhelimeeni verrattuna tässä on enemmän kuin kaksi kertaa tehokkaampi akku
+ Puhelinkäyttö: ääni ja yhteys on hyvä
+ Valitsin-slider (kytkin): Puhelimen voi asettaa kolmeen eri ilmoitustilaan manuaalisesti kytkimestä puhelimen sivulta: kaikki äänet, äänet vain ”tärkeiden” ihmisten soitoista ja viesteistä tai sitten totaalisen äänetön tila (ei mitään häiriöitä)
+ Tupla-Sim -paikka. Eli enää en tarvitse kahta luuria – työ ja henk.koht. ja vain yksi puhelin!! Tai jos vaikka lähtisin taas Thaimaahan talveksi niin voisin pitää rinnakkain suomalaista-korttia ja paikallista sim-korttia…

Miinukset
– Kamerasofta; avautuu aavistuksen verran hitaasti (vrt. iOS) ja softa on vähän niin ja näin. Käyttöjärjestelmän parantuessa varmasti kamerasoftakin paranee
– Käyttöjärjestelmä vielä versiossa 2 ja esim. Facebook -applikaatio ei avaudu. Toivotaan, että nopeasti kehittyy.
– Ilmoitukset. Millä helvetillä saan kytkettyä irti Facebookin ilmoitukset – ei jaksa kuunnella montaa piippausta minuutissa, mutta ne näkyvät ilmoitukset saisi jättää. Myös ilmoitus siitä, että ei olla enää 4G-verkossa pamahtaa tasaisin väliajoin ilmoille
– Äänitiloista en ole vielä löytänyt sellaista ajastusmahdollisuutta eli öisin en halua että puhelin piippailisi tai soisi muutenkaan
– Sormenjälkitunnistaminen ei oikein pelaa kuten iOSissa tai sitten en ole asettanut sormenjälkiäni jotenkin oikein tai hyvin
– Roaming? Jos asetusta ei ole valittu ei data liiku vaikka mobiilidatalle löytyy oma valintakin
– USB-C liitin. Tämä on uusinta uutta liittimissä eli liitin on ovaalin muotoinen ja sen voi laittaa kiinni puhelimeen miten päin tahansa, mutta näitä kaapeleita on vähän markkinoilla ja tilasin samantien Orzly -nimisestä putiikista samantien kaksi kaapelia, jotka olivat melko kalliita (15.98GBP kipale). Tämä on kuulemma tulevaisuutta ja jatkossa nämä liittimet yleistyvät…
– Akku, ei se 3300 mAh loppujen loppuksi kestä kuin reilun päivän. Toisaalta kestääkö minkään muun puhelimen akku?
– Akun lataus on hidasta. Uusinta uutta markkinoilla on pikalatausmahdollisuus eli akku voidaan vartissa ladata 75% täyteen.. tässä tuota optiota ei ole
– NFC:n puute? – noh, tämä lähimaksamisen mahdollisuus ei ole minun käytössä eikä kovin tunnettu juttu meillä Suomessa muutenkaan joten minulle se ei ole ”show stopper”
– Soittoäänien muokattavuus. Ilmeisesti ei ole yhtä suoraviivaista kuin nyky-iOSissa, aikaisemmissa iOS-versiossahan piti tehdä vähän puukottamisia, joten tämä ei nyt ole ihan huono
– Musiikki. iMatchin pilveen tottunut, joutuu nyt maksamaan Spotifyista
– Valitsin-sliderin (em. plussissa) toiminnot menee vähän väärinpäin, niinkuin Marquees Brownleekin mainitsee niin ehkä tämäkin on muokattavissa jatkossa, mutta nyt se menee minunkin mielestä väärin päin (logiikka)

Orzyn USB-C

Summa summarum:  ”Lippulaivan tappaja” slogani tulee hinta/laatu -suhteesta nimittäin jos 399 eurolla saa tällaisen puhelimen niin kyllä se tappaa kukkarolla ajattelevan kuluttajan mietteet hankkia uusin 6s omena. Kaikki nykypuhelimet ovat kahden vuoden päästä verkonpainoa, joten tuolla hinnalla voin elää seuraavat pari vuotta varsin hyvin.

Ja jos jaksoit lukea tänne asti niin kiitos. Ja jos olet kiinnostunut myös OnePlus Twosta niin jatkossa voit saada minulta kutsun ostaa tai sitten – ensi viikolla 12.10. puhelin tulee ensimmäistä kertaa vapaaseen myyntiin pariksi tunniksi, jolloin sen voi ilman kutsuakin ostaa -> http://onepl.us/2opnsl ja näitähän tulee jatkossa varmasti lisää, edellinen OnePlus Onella näitä avoimia ostopäiviä oli viikottain viime talvena.
Ja hei sori kirjoitusvirheistä 😉

Mukavuusalueen ulkopuolelle osa 1

Muistan kuinka vuonna 1995 olin lähdössä armeijan harmaisiin ja päätin ostaa ensimmäisen matkapuhelimeni. Armeijan harmaissa olin ollut hetken tovin kunnes eräällä lomalla päädyin puhelinkauppaan tuhlaamaan muistaakseni noin 3000 silloista valtakunnan markkaa harmaaseen nokialaistiiliskiven tuotenimellä ”2010”, jossa oli kaksirivinen näyttö. Muut silloiset hipsterikaverit omistivat silloisen ’omenan’ 2110 tai vastaava Mobira -tuotemerkillä valmistetun tuotoksen.

Myöhemmin piti olla cool ja saada Ericssonin 337 pikkupuhelin ja niitä olikin kaksi – toinen kun varastettiin. Sen jälkeen seurasi kotimaisten valmisteiden sarja ”6110” (kameleontti), ”7190” (rulla-WAP) – työpaikan vaihdon aikana joku Ericsson-tekele ja taas nokialaisia ”3395”, ”8390”, ”6310”, ”6600”, ”6233” ja ”N95”. Tämä jälkeen koitti älypuhelimien aika, jolloin henkilökohtaiseksi puhelimeksi vaihtui Apple Corporationin tuotteet iPhone 3, iPhone 3s, iPhone 5. Työpuhelimeksi omena-aikana minut pakotettiin käyttämään Windows Phonen Lumia 810 ja viimeisempänä Lumia 925.

Jos nämä ynnää yhteen niin minulla on tähän päivään mennessä 20 vuoden aikana ollut käytössäni 16 erilasista matkapuhelinvalmistetta. Nyt oli ja on muutoksen aika.

Rakastuin ensisilmäyksellä ja -kosketuksella Applen puhelimiin vuonna 2009 kun ensimmäisen ostin Hong Kongissa käydessäni. En tähän päiväänkään asti ole kokenut mitään negatiivista kyseisiä omenatuotoksia kohtaan. Kuitenkin jos mietin Nokian kompastuskiveä; uuden teknologian adaptointia ja silmälappujen pitämistä silmillä kehityksen mennessä heittämällä ohi ympärillä niin näen Applen kompastuskiveksi järjettömäksi nousevan hinnan. Tuotantokustannukset ja tekniikan hinta on laskenut vuosi toisensa jälkeen, mutta hinta on jatkuvasti noussut ja noussut ylöspäin hipoen tuhannen eurostorahan rajaa. Ei kiitos. Minulla ei kertakaikkiaa ole enää varaa hankkia uutta iPhonea ja kun kaiken järjen mukaan se pitäisi olla isompi näyttöinen ja vähintään sisältää 64 Gt muistia. Uusi viime viikolla Suomen markkinoille ennakkomyynti tullut mallihan (iPhone 6S Plus 64 Gt) maksaa 968 euroa. Aivan mielenvikainen summa puhelimesta vaikkakin kyseessä on älypuhelin, tietokone, jonka tarkoitus on valmistavan yrityksen elinkaariodotustenkin mukaan jaksettava 2 vuotta toimia puhelimena jo kun pitää hankkia uusi luuri kun vanha jo piiputtaa. Ei hemmetti. Sehän tarkoittaisi, että maksaisin noin 1,3 euroa pelkästään puhelinlaitteesta? Siihen päälle vielä 24-30 euroa kuukaudessa operaattorille, joten yhdessä puhelimeen menisi vähintään 2 euroa päivässä… Ei paljon, mutta kuitekin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa siinä on puolet liikaa.

Keväällä alaiseni, entinen nokialainen, toi töihin ylpeänä uuden puhelimen. Hän oli netistä tilannut OnePlus Onen. Olin hämmästynyt – mikä tää on? Iso 5,5 tuuman näytöllä varustettu kiinalaispuhelin näytti todella laadukkaalta ja käteensopivalta puhelimelta. Alaiseni kertoi, että näitä OnePlus -puhelimia voi vain tilata kutsulla ja hän oli kaveriltaan saanut kutsun ja kerran viikossa valmistajan sivuilla on mahdollisuus niitä tilailla. Hmm… mielenkiintoista. Tuolloin kuitenkin puhelimen hankkiminen ei ollut ajankohtaista, mutta pysähdyin miettimään tätä mahdollisuutta, mitä jos?

Kesällä ystäväni, joka on töissä eräässä suuressa kodinkoneketjussa alkoi puhua, että pitäiskös hankkia iso iso ja vielä isompi puhelin ja sellainen olisi Motorolan Nexus 6, jopa kuuden tuuman näytöllä!! Tällöin aloitin jo pohtimaan ja arvioimaan mahdollisen seuraavan puhelimeni speksejä ja lähtökohtaisesti vaikuttavat tekijät olisivat koko ja hinta ja mahdollisesti puhdas tai lähestulkoon puhdas Android -käyttöliittymällä varustettu kapula.

Samaten kesällä tuli myös julki, että OnePlus julkistaa uuden puhelimen ”Two” loppukesästä. Kun puhelin oli julkistettu aloinkin ahkerasti tarkkailemaan arvosteluja Youtubesta ja muualta. Eritoten Youtube vloggeri Marques Brownleen arvostelut tekivät vaikutuksen. Empimistä aiheutti kuitenkin samaisen hepun tekemä Motorolan Moto X Stylen arvostelu, joka tuntu olevan saman tason puhelin, mutta siis valmistajalta, jolta voi odottaa hyviä tekeleitä. Moto X Stylen odotettiin ilmestyvän markkinoille syyskuun loppuun (2015) mennessä. Kävin kuitenkin ilmoittautumassa ’jonoon’ OnePlussan nettisivuilla ja siinä vaiheessa jonossa ennen minua oli puoli miljoonaa kiinnostunutta.

Kolmisen viikkoa sitten iPhone 5:seni alkoi nikottelemaan SIM-kortista. Kerran päivässä muuttui muutamaksi kerraksi ja joka kerta tämä ilmoitus tarkoitti sitä, että puhelin pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen tai nollata verkkoasetukset kokonaan. Todella epämiellyttävää ja epäilen, että kyseessä on Saunalahden kortin vika eikä laitevika, sillä tätä se on ollut melkein alusta lähtien (väh. kerran viikossa) eikä tätä vikaa ollut kertaakaan kun olin kolme kuukautta töissä Thaimaassa 2013-2014 ja käytössä oli paikallisen operaattorin kortti. Kaikesta tästä päätin, että nyt pitää saada uusi puhelin, sillä tilanne alkoi käymään sietämättömäksi.

OnePlus -kutsua ei vain kuulunut, Motorolan puhelimen julkaistusta ei vain kuulunut, iPhone 6S Plus oli julkaistu maailmalla ja tulossa myyntiin Suomessa… olin kuin kissa kuumalla katolla valintojeni kanssa. Sitten päätin käydä visiitillä OnePlus -foorumilla. Siellä foorumilla olikin Suomi-osio ja heti iski humio viestiketjuun nimeltä ”Ruinaa kutsuja täältä”… ja eikun ruinaamaan kutsua. Tuona päivänä kotiinpäästyäni töistä luin sähköpostini ja sinnehän oli joku tuntematon tyyppi oli lähettänyt kutsun ostaa OnePlus Two…. Äh, nyt se konkretisoituisi, onko mulla tosiaan munaa 6 vuoden omenapuhelinten jälkeen mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa melko tuntemattomalta valmistajalta puhelin, jota kuitenkin on arvosteltu positiivisesti ja erittäin hinta/laatu -suhteeltaan hyväksi puhelimeksi (399 €). Eikun täkyyn kiinni ja tilaamaan. Seuraava ”Äh”… syöttämäni kutsukoodi valmistajan verkkokaupassa ei toimikaan… ”huh, ei mun tarvisekaan ostaa vielä, ehkä kuitenkin se Motorola sitten tai ehkä kuitenkin se iPhone” mietin päässäni. Laitoin kuitenkin sähköpostia lähettäneelle kaverille ilmoituksen, että ei tää koodi kyllä toimi, mutta kiitos nyt kuitenkin. Meni ehkä kymmenen minuuttia kun hän vastasi, että oli pistänyt mulle vanhan koodin ja että tässä nyt olisi uusi. ”Fak, nyt olen taas konkretisoimassa sitä mitä vähän pelkään”… Keräsin rohkeuteni, katsoin vanhan iPhonen valittavan pöydällä ”SIM-kortti hylätty” virhettä ja painelin takaisin OnePlus -kauppaan, koodi sisälle, luottokorttinumerot lomakkeelle ja ”SEND”… hööh, tässä tämä nyt sitten oli…

Tästä alkoi reilun viikon mittainen odotuskampanja DHL:n sivuilla. Lähetys oli lähtenyt Euroopan varastosta Briteistä matkaan vähän takkuille, seisoen jossakin pitstopilla Heathrowssa ja Gatwickissa monta päivää, kunnes sitten tilaus nytkähti eteenpäin sivujen ilmoittaen, että nyt paketti on jo Kööpenhamissa. Perjantaina aamulla 2.10. tilaus oli kuitattu ja paketti saapunut kotiosoitteeseen.

Pääsin perjantaina illalla myöhään avaamaan tuon punaisen paketin. Kiinalaiset ovat apinoineet melko tavalla Applen pakkauksia yksinkertaisuudessa, mutta väritys tottakai kiinalaisittain punainen ja vähän valkoistakin. Laatikon sisällä oli puhelin sekä uudenmallinen USB C-tyypinen kaapeli verkkovirta-adaptereineen. Pari hassua pikku-ohjekirjaista niinkuin tapaan nykyaikana kuuluu… so far so good.

 

Seuraavassa osassa kerron kokemuksia OnePlus Twon käytöstä.

Puhelin on puhelin?

Kävin pitkän keskustelun erään henkilön kanssa siitä kuinka tekniikka on kehittynyt sille tasolle, että nykyiset älypuhelimet ovat todellakin tarpeellisia yrityskäytössä. Ystäväni kertoi oman kantansa ja hänen mielestään puhelin on hänelle puhelin ja kaikkea muuta voi hoitaa sitten muilla välineillä. Olin perin yllättynyt sillä kaveri on korkeakoulutettu fyysikko ja oletan, että hänenkin opiskeluaikana kuitenkin tekniikkaa on käytetty hyväkseen.

Hommahan lähti siitä, että kerroin kuinka paljon helpompaa elämäni työelämässä nykyään on kun sähköposteja voin lukea puhelimesta (missä vain), voin merkitä menoni kalenteriin (missä vain) ja jakaa ne tärkeiden henkilöiden kanssa (missä vain). Musiikkia varten en tarvitse omaa soitinta matkalle ja voin nauttia annoksen mielimusiikkiani enkä vain lasteni muumimusiikkeja 24/7. Voin ottaa melko hyvälaatuisia valokuvia puhelimellani, autolla ajaessa en tarvitse erillistä navigaattoria eikä minun tarvitse seurata Turun Sanomista tai muista lehdistä jo vanhentuneita uutisia ja/tai sääennusteita yms yms. Voisi sanoa, että puhelin ei ole pelkästään puhelin vaan taipuu kuin MacGywerin linkkuveitsi moneen tehtävään niin hyödylliseen kuin vähemmän hyödylliseen. Vasta-argumentteina kaverillani oli perin tavanomaiset vanhemman kansanosan teesit: mihin mä tarvitsen musiikkia? mulla on tää Ajaston paperikalenteri, tähän mä voin katso laittaa mun menot. Jos mun tarvitsee lähettää sähköpostia, voin tehdä sen työaikaan tietokoneelta  (pöytämalli). Kameralla voin ottaa kuvia jos tahdon, yleensä en ota. Ja internet – se on vain yhtäkuin Facebook, eikö? Mietin kovasti kuinka rajoittunut katsantokanta ystävälläni on. Hän on minun ikäinen ja toimii erään insinööritoimiston johtohahmona ja jonka tehtävä olisi saada bisnes rullaamaan mahdollisimman vaivattomasti ja nykyaikaisesti ja sitten raapustellaan johonkin Ajaston kalenteriin harakanvarpaita? MV!

Sain kuitenkin läpimurron esittämällä eräitä esimerkkejä elävästä elämästä hänelle – mitä kun olet yhteydessä asiakkaaseen ja asiakas pyytää audienssia seuraavalle viikolle? Alatko soittorumban ja soitat ehkä kolme neljä työntekijää läpi ennenkuin saat selville että mattivirtanen pääsee ensi viikolla asiakkaalle vaiko kaivatko älyluurin ja tsekkaat firman outlookin kautta kenellä on vapaata aikaa lähteä käymään asiakkaalla? Mitäs kun tulee tulipalovaroitus asiakkaalta sähköpostitse alkuillasta, että huomenna pitäisi tehdä joku juttu. Saat tiedon asiasta vasta seuraavana päivänä toimistolla vaiko melkolailla heti kun työsähköposti kilahtaa luuriin? Kun olet asiakkaalla kohteella ja siellä on joku perehtymistä vaativa laite, mutta tiedät että ingenjööri ”Lötjönen” kenties tietäisi jos näkisi värkin mitä tehdä – sanotko asiakkaalle, että tulen huomenna uudestaa kameran kanssa vaiko kaivat luurin taskusta nappaat muutamat kuvat, heität ”Lötjöselle” sähköpostilla kuvat, soitat ”Lötjöselle” ja ”Lötjönen” samantien kertoo mitä kyseinen keikka vaatii.

Miksi siis tekniikka nähdään edelleenkin turhakkeena ja miksi asiat edelleen halutaan tehdä vaikeimman kautta kuten ne on tehty viimeiset 20-30 vuotta? Maailma kehittyy ympärillämme, meidänkin tulee kehittyä. Jos kyse on bisneksestä niin on melko ihmeellistä ajatella, että jos me emme halua kehittyä joku muu tekee sen ja entäpä asiakkaamme? Antaako se hyvän kuvan kun kuupesta kaivetaan sitä mainittua Ajastoa kun sovitaan yhdessä päivämääriä ja siihen yhdessä sovittuun päivämäärään on vielä tokaistava loppuun ”ok mä tarkistan vielä meiltä toimistolta ettei kenelläkään ole mitään just silloin…”

Muistuu mieleeni vielä yli 15 vuotta sitten kun eräs sähkömies-ystävälläni oli sangen negatiivinen mielipide tietokoneista ja tietotekniikasta ja hän melkein yksikantaa ilmoitti, että ”en mä kato tartte mitään tietokoneita nyt enkä jatkossakaan!”. Mites kävikään? Kaverini nykyinen koti on nörttipojan märkä unelma täynnä hekumallisia audiovisuaalisia vempeleitä aina järjettömään hienoon verkkolevypalvelimeen,  jossa on keskikokoisen levy-yhtiön verran musiikkia ja muuta mediaa… Niin se vaan menee, että maailman kehittyessä mekin kehitymme niin taidoiltamme kuin asenteiltamme. Ainakin jotkut ihmiset….

Taistelu jatkuu kaverini kanssa, mutta vaikka sain hänet vakuuttuneeksi nyt niin veikkaan vanhan almanakan ja tiiliskivi-Nokian palvelevan häntä vielä pitkään kunnes loppujen lopuksi matto vedetään tuolin alta ja on pakko väkipakolla siirtyä nykyhetkessä elävään ihmisryhmään käyttäen nykyaikaisia laitteita ja se siirtymä saattaa olla liiankin suuri kun se tulee sitten yhdellä kertarykäyksellä päin naamaa.

Luonnollisesti pohdiskelen itsekseni tekniikan tarpeellisuutta ja sitä olemmeko liian riippuvaisia tekniikasta. Tottakai olemme, mutta voimmeko nykyaikaisessa maailmassa täysin irroittaa napanuoraamme tekniikasta? Emme koska monet vanhemmat palvelut ovat väistyneet jo olemasta – ennen sai ja piti mennä pankkiin saadakseen rahaa, siis käteistä. Nykyään harva enää käyttää perusmaksuvälineenä riihikuivaa vaan homma hoidetaan korteilla. Television lähetyksetkin näkee IPTV:nä (Sonera Viihde/Elisa Viihde etc) tai netistä (Yle Areena, ruutu.fi yms). Sanomalehtien uutiset ovat jo seuraavana aamuna kahvipöydässä liian vanhoja – tilanne maailmassa on jo ehtinyt muuttua melko tavalla siitä kohdin kun lehti lähti painoon ja kannettiin postilaatikkoosi – jos kannettiin… Monet viranomaispalvelut ovat jo verkossa. No toimiiko homma hyvin? Toimii (ilman ”hyvin” sanaa). Menkään nyt asumaan maahan, jossa maksuvälineenä on setelit eikä kortit käy tai kommissiot kortin käyttämisestä asetaan maksajalle, uutiset luetaan lehdistä, jotka ovat poliittisen tahon valvomia ja myötämielisiä maan hallitukselle. Pidä yhteyttä kirjepostitse perheeseesi. Heitä noppaa säiden suhteen, tilaa matka katumatkatoimistosta – onnistuu joo, mutta odottele puolipäivää, että toiveesi matkan suhteen on hoidossa ja siltikin maksamasi lisälaukun summaa ei sitten lentokentällä näy missään vaikka sulla on paperit siitä…

Tekniikka(kin) helpottaa kun siihen osaa asennoitua oikein.