Long time no see niinkuin maailmalla sanotaan

Pian Go Down tuotteita myynnissä. Tsekkaa Shop.

Pian Go Down tuotteita myynnissä. Tsekkaa Shop.

Pitkästä aikaa täällä blogin ääressä ja aivan syystä nimittäin suvunjatko putkahti pihalle jo toukokuussa ja pinnan alla bisnes, siis sukellus-, ajoi siihen pisteeseen, että oman yrityksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Jatkan jatkossa nimellä Go Down, joka tulee toiminimestäni eli Sukelluskoulu Go Down:ista. Mukana auttamassa perustamaan tätä pientä sukellusyritystä ovat olleet entiset mainostoimistokolleegani sekä lähipiirin lakimies ja isäni.
Pidemmittä puheitta – stay tuned…

Nyt myös Facebookissa: http://www.facebook.com/SukelluskouluGoDown

Highway to Hell

Niin se on jokapäiväinen tie minulle Saloon tai Salosta Turkuun. En tarkoita sillä sitä, että töihin meneminen tai sieltä lähteminen tuottaisi tuskaa, mutta tarkoitan tällä kanssa-autoilevia mulkvisteja. Suomalainen autoilija on itseriittoinen paskiainen, joka ei ota muita huomioon. On vain minä-minä -menttaaliteetti. Muistatko aikoinaan valistuskampanjan turvavälistä televisiossa? Mainoksessa oli kaksi bulldogia ja toinen juoksi toisen perässä kiinni. Se on kyllä purrut ihmisiin maanteillä ja moottoriteillä, mutta entäpä sitten se sellainen turvavälin jättäminen kun nopeampi takaatuleva tulee heittämällä ohi ja samantien eteen? Se juuri hatuttaa eniten. Lasinpesunnestettä menee 2-3 litraa puolessatoista viikossa kun joka hemmetin ”audi-kuski” tulee ns. silmille. Hyvät ihmiset turvaväli ei tarkoita vain, että takana tuleva pitää välin turvallisena vaan myös sitä että ohittava auto pitää turvallisen välin ohittavaansa!

Bon Scott (oikealla) kauan sitten

Bon Scott (oikealla) kauan sitten

Highway to Hell on myös ajankohtainen tänään. Nimittäin 23 vuotta sitten kuoli eräs Ronald Belford ”Bon” Scott (1946- 1980), joka oli vasta 34 vuotias kuolleessaan ja sellaisessa tilanteessa uraansa, että vain taivas oli rajana menestykselle. Sex, drugs and rock n’ roll tai Bonin huumeenahan oli laillinen nautintoaine alkoholi. Valitettavasti itse ”löysin” Bon Scottin AC/DC:n vasta 2000-luvun puolella erään entisen kollegani, veli Jannen, avustuksella. Vaikka olisinkin löytänyt bändin jo Bonin elinaikana, niin tuskin olisin vuonna 1976 päässyt todistamaan rock-legendaa livenä kolmevuotiaana Suom

essa. Siksipä pistänkin tänään soimaan vain Bon Scottin aikaista australialaisen rock-suuruuden musaa. R.I.P. (Rock In Peace) Bon!

Lisäkaneettina pidän kyllä huolen siitä, että tuleva jälkikasvuni saa annoksen AC/DC:tä ja Bon Scottia jo ’äidinmaidossa’ ja tietää, että It’s Long Way to the Top (If You Wanna Rock and Roll)!Ensimmäinen vaatekappaleeni syntymättömälle lapselleni ostettu! :)

Ensimmäinen vaatekappaleeni syntymättömälle lapselleni ostettu! 🙂

IT ei pelannut, mutta palvelu pelasi

Diisseli melko loppu, auto p. askanen ja pissapojankin indikaattori huusi hoosiannaa lähtiessäni toimistolta eli käynti huolto-asemalle oli tosiasia. Pieni reittivalinta-aprikointi ja valinnaksi kotimatkalle ajattelin naapurikunnan tai siis kaupungin sopimus-huoltsikkaa. Machine Headin ja Slipknotin täyttämän ajomatka taittui Korppoo-tiehaarasta ”suur”-Kaarinan tuotanto-alueen laitamille missä löytyy myös Neste huolto-asema.
Ensimmäinen huomioni kohdistui tulostettuun lappuun mittarilla ”kassaan maksu ei toimi, mutta korteilla voi maksaa automaatilla” Hmm… nooh, käy se näinkin – enemmän vain kuitteja myöhemmässä vaiheessa tarkastettavaksi. Kortti ineen, pin-numero, letkua reikään ja löpö tankkiin. No problems.
Siitä sitten hakemaan muut tarpeet pesukortin ja lasinpesunesteen muodossa. Siinä aikani odotettuani kun edessä ollut uimalakkikaljuinen hiihtäjä teki kymmenkunta porukkatotoa, viking-lottoa ja vähän ässä-arpaakin oli ostettava. Kuumotus otsalla ja verenpaineen nousu, just mun tuuria. Juuri kun olin jo hermostumassa herra totoon viereisestä pisteestä palvelupäällikkö huikkasi kahvion kassalle.

”Ykköspesu ja tää lasinpesuneste”

”Jaa sulla on Neste-kortti, sori meillä on IT-häiriö. Laitteet ei toimi ja tietokantakin on jumissa. Muilla korteilla voi maksaa.”

”Juuei käy tää on firman kortti, muuten menee omaan piikkiin”
”No jos sä tulet loppuviikosta?”
”Katsotaan” (korvien välissä oleva matolaatikkoni ja sisäinen navigaattori alkoi jo nanosekunneissa laskea reittiä seuraavalle kilpailijan asemalle, jossa mittareillakin on palveluhenkilö…) ”Mä vien tän pesunesteen takaisin hyllyyn”

Kun juuri olin ehtinyt lähteä kuuluu takaani: ”Hei, odota – vaikka kortti ei käy niin tehdään silleen, että maksat sitten ens kerralla?”

Hmm… siis häh? ”Ok, tarviitko tietoni?” Olin todella hämmästynyt ja hämilläni palvelusta vaikka ei tämä nyt mikään iso juttu ollut ja joudun jokatapauksessa poikkeamaan tätä kautta, mutta enivei… Palvelupäällikkö otti ylös vain tietoni ja huikkasi pesukortin ja lasinesteet ja kysyi vielä, että olenko ollut aikaisemmin täällä pesussa? Johon vastaukseksi olen enkä viimeistä kertaa tällä palvelulla.
Auto pesty, tankki täynnä ja pissapojassa nestettä. Kaarinan Neste, hyvä suoritus. En kerralla kaffet ja ehkä munkki.
Kilpailu on kiristymässä ja kylmä-asemien välillä ei käydä kuin loputonta hintakilpaa. Huoltoasemilla on kiitos vain palattu entisaikoihin, jolloin ihmisiä vielä palveltiin maksavina asiakkaina eikä kasvottamana massana.  Mii laiki.

Helppoa kuin heinänteko

Blogi siis avattu. En olisi uskonut tämä olevan näin helppoa. Vuosia sitten (n. 13) tein työkseni julkaisualustoja webbiin ja vaikka olenkin ylpeä tuotoksista niin kyllä maailma on kehittynyt ja nämä nykyajan alustat ovat hienoja, helppokäyttöisiä ja sidoksissa muihin verkostoihin. Jei! I rest my case ja jatkan ihmettelemistä. Sisällön tuottaminen jatkukoon myöhemmin.