Tukholma, hylkyjä ja kahvia

Matkailu avartaa muutakin kuin kukkaron nyörejä. Matkustin toissa viikolla Tukholmaan päiväksi pienen sukeltavan joukkion kera. Tämä oli palkintomatka osallistumisesta rantojen siivousoperaatioon viime vuoden syyskuussa. Siljan sponsoroima palkinto kuitattiin vasta nyt helmikuussa kun muulloin matkalle lähteviä olisi ollut pääjehu Moisalan lisäksi vain minä ja pari muuta. Noh, nytkin matkalla oli meidän lisäksi vain kaksi henkilöä.

Tuli myös testattua ’uusi’ Silja Turku-Tukholma reitillä eli Silja Tallink Baltic Princess, joka on muutaman vuoden sisaralustaan, Silja Tallink Galaxya, nuorempi. Laivahan oli täysi kopio sisarestaan ja melkolailla tehty nopeille yhteyksille Helsingin ja Tallinnan kaljaralliin. Kuitenkin kiitokseni osuu ravintolavalikoimalle joka uupui aiemmin virkaa toimittavalta Silja Europelta. Molemmilla reissuilla päädyimme venäläiseen ravintolaan ruokailemaan. Princessillä ravintola on nimeltään Katarina ja Galaxyn vastaava Alexander – itänaapurin entisten hallitsijoiden mukaan siis.

Lähtö Turun terminaalista tapahtui torstai-iltana ja perillä oli siis tarkoitus olla seuraavana aamuna. Harmittavasti – joukko nuorisoa oli tietenkin matkassa mukana ja yön pikkutunnit olivat siis sen mukaiset 5. kannella joka oli kaiken lisäksi allergia-kansi eli ei käytävämattoja peittämään korkokenkien klopsetta.
Huonosti nukutun yön aamu oli vaisu. Tukholma oli aamu seiskalta vasta heräilemässä ja Gärdetin tunnelbana-asema oli ensimmäinen etappi. Asemalla teimme 15 euron sijoituksen 24-tunnin paikallisliikennekorttiin, jolla saisi matkustaa kaikilla julkisilla menopeleillä niin kiskoilla, tiellä, maanalla kuin vesilläkin. Sijoitus osottautui kannattavaksi. Suosittelen.

Ensimmäinen kaupunkikohde oli Sergelin tori, jossa vuoden 1995 maailmanmestaruuttakin kuulemma pateettisesti juhlittiin ja Sergelin läheisyydessä oleva Scandic. Jes, aamupala joka kestää 3 tuntia, Löfsbergs lilaa ja mahdollisuus heivata reppu.

Hetken sotasuunnitelmia oikoessa päivän kulku olisi seuraava: Wasa-museo, kierros vanhassa kaupungissa, takaisin Djurgårdenin saarelle ja Wasan vieressä oleva Dykhuset-sukellusaiheinen museo. Siitä sitten veskat kyytiin, shopping-shopping ja takaisin laivaan.

Wasalle ehdimme juuri avautumisen hetkellä aamutuimaan kello 10.00. Olimme matkanneet Sergelin läheisyydestä Kungsträdgårdenilta ratikka 7:lla muutaman minuutin Djurgårdenin saarelle ja aikaa oli vielä muutama minuutti, jotta seurueemme geokätkeilijä voisi löytää jonkun sellaisen geokätkön ennen ovien avautumista. Minä taasen päätin käväistä Estonia-laivan muistomerkillä katsomassa löytyisikö sieltä sukulaiseni nimi. Sieltä löytyi Sepon nimi Valokuva 2013-02-15 11.03.31 ap.ja päätin pitää hetken hiljaisen muiston kunnioitaakseni Seppoa ja muita hukkuneita.

Wasa-laiva, hieno puinen hylky ja hieno museo. Nykytekniikka oli hienosti otettu mukaan vaikka suurinta osaahan museosta valloitti vuosisatoja vedessä lojuneet osat. Museossa oli pakko nähdä pari esitystä ja tässä vaiheessa huonosti nukuttu yö alkoi raapia takaisin eikä kofeiinin tuomasta helpotuksesta ollut enää mitään jäljellä.Wasa-laiva, ruotsalaista laivanrakennustaidetta

Palasimme takaisin urbaaniin city-maisemaan eli Vanhaan kaupunkiin yhteysaluksella Gröna Lundin huvipuiston vierestä. Olen ollut monasti Vanhassa kaupungissa ja tämä vuoden aika ei ollut selvästikään otollinen. Loskaa, paskaa, kylmä viima ja väsymys. Tylsää.
Kävelymatka takaisin Sergelin Scandicciin ja hakemaan museohepulle pullollinen tuliaista eli Captain Morganin tummaa hyvää. Matkan varrella oli pakko käydä istumassa alas ja juoda jotain lämmintä. Siinä olikin joku kreikkalaismesta, jonka omistaja oli juurikin niin veemäinen otus kuin kotimaassaakin ovat – päällekäyvä molo joka ei ymmärtänyt ettemme halua syödä vaan juoda lämmintä. Hänen ilmestään oli luettavissa suuri halveksunta suomalaisia kohtaan.
Jälleen kerran matkattuamme seiskalla Djurgårdeniin pääsimme Dykhusettiin sisälle sivuoven kautta. Captain Morgan lahjaksi ja vastalahjaksi lyötiin bilboa hanskaan. Jes, paras museo evö – sukejuttuja Nitrox-blenderi Dykhusetissaja olutta. Dykhusethan on vanha Ruotsin laivaston sukellusveneharjoituspatteri, jossa vesialtaat ja sukelluslääketieteelliset tutkimusaparaatit olivat vieläkin paikallaan. Lisänä paikalle oli raijattu replikoita vuosisatoja vanhoista varusteista sekä 70-80 luvun happirebejä sekä muutama uudempikin (silti vanhoja) manurebejä. Parin tunnin tiivin esitelmöinnin ja kulahtaneiden varusteiden jälkeen suunnistimme takaisin kaupungin ydinkeskiöön.

Ajatuksissani Åhlensin tavaratalossa oli vain kofeiini. Sainkin mahdollisuuden toteuttaa itseäni alakerran Hemköpissä ja mukaani tarttui 4,5 kiloa ehtaa mörkröstiä Gevalialta, Zoegalta ja Löfsbergiltä. Ajatuksissani vilistä vain seuraava aamu kotona ja kuinka antaisin itselleni kahvi-orgasmin…

Niino mielessäni oli myös tuleva ilta ja koska oli perjantai, ajattelin että minkähänlaista älämölöä molopäät tällä kertaa pitävät. Kuitenkin iltalaiva oli tyhjääkin tyhjempi ja hyttikerrokseksi oli laitettu 9. kansi poissa vilinästä ja ramppaamisesta. Tuliais-tax free suklaat, nikotiini-nautinto-aineita ja sitten syömään venäläisittäin ja sit punkkaan oli illan kulku. Illallinenkin sujui nätisti tietenkin siihen pisteeseen asti kunnes viereiseen pöytään istutettiin kolmen keski-ikäisen ruotsalaispariskunnan poppoo. Ei jumalauta eikö hurri tajua olla hiljempaa? Nehän huutaa kuin arabit! TTU!
Noh, onneksi sain nukkua yöni rauhassa ja aamulla mukavan taksimatkan jälkeen pääsin vihdoinkin kotiin keittämään Gevalian Monsoon Stormit!Kahvia, tummapaahtoista tottakai