Pienyrittäjä

Yrittäjän päivää vietettiin 5.9. Itse olen sivutoiminen pienyrittäjä, jonka tienestit ovat palkkatyöstä tulevia ja pienimuotoisen sukelluskoulutoiminnan tarkoituksena on kattaa enemmänkin harrastuksen kulut eikä tuottaa voittoa. Olen kuitenkin huomannut, että en pysty kattamaan edes kuluja. Siksi kai motivaationi tulla isommaksi toimijaksi ja ihan oikeaksi yrittäjäksi hiipuu alati.

Minulle nimittäin soitti puhelinoperaattorin yritysmyyjä ja markkinoi yritysliittymiä ja yrityshinnoiteltuja laitteita. Minun oli pakko melkein alussa sanoa naispuoliselle myyjälle toimintani suuruuden eli minä olen yhden miehen sirkus, koulutan ihmisiä sukeltamaan sekä ensiapukursseja vedän silloin kuin ehdin päivätöiltäni. Pyysin myös lähettämään terveisiä bisnes-strategiapuolelle, että olen itse kiinnostunut yrityspuolen palveluista vasta sitten kun ne hinnoitellaan järkevästi ja pienyrittäjälle sopivaksi. Yritysliittymä ovat erittäin kalliita ja niissä on huonommat palvelut kuin jos vertaa yksityisasiakkaan puhelinliittymäsoppareihin. Sama pätee yrityskaupan laitteisiin (kännykät, läppärit, tabletit) ja edullisempia laitteita voi pienyrittäjä käydä hakemassa tai tilata kodinkoneliikkeistä. Myös joissain tapauksissa myös yrityspuolen hinnoittelu puhelinoperaattorin kaupassa voi olla yksityisasiakkaalle edullisempaa.  Isommalle yritykselle kalliimpi lähtöhinta ei ole varmastikaan este ja jos myyvä taho vielä antaa paljousalennusta.

Pankeilla on myös yksityis- ja yritysasiakkaille omat palvelunsa ja hinnoittelunsa. Tässäkin pelataan yksityisasiakkaille ja kustaan yrityspuolella pahasti pienyrittäjien muroihin ja kun yrityksen tili on jokatapauksessa oltava tyyppiä yritystili.

Kysynkin nyt, että missä pienyrittäjiä palvelevat palveluntarjoajat ja pankit, jotka rohkeasti haluaisivat järkevämmällä hinnoittelulla olla pienyrittäjälle yhteistyökumppani ja nähdä pienyrittäjä ehkä siivun verran yksityisasiakasta ’kalliimpana’ kohteena?

Voisiko etuja alkaa ajamaan Tradenomiliitto?

29

Mikä numero tuo nyt sitten on? Se voisi vaikka olla henkinen ikäni (olenhan 44 -vuotias). Kuitenkin tällä erää tuo numero, 29, on minun ehdokasnumeroni Tradenomiliitto TRAL ry:n valtuustovaaleissa. Olen toiminut nyt ensimmäisen kolmivuotiskauden valtuustossa aktiivisesti ja motivaatio on edelleenkin korkea lähteäkseni jatkokaudelle. Miksi olisin sinun valintasi? Näen edelleenkin, että ”työmarkkinapuolella voin vaikuttaa tradenomikoulutukseen sekä tradenomien asemaan työelämässä.” Tämä on suora lainaus jo vuonna 2014 julkaisemastani blogikirjoituksestani kun asetuin ensimmäistä kertaa ehdolle ja tulin valituksi ja tämä väittämä siis on ja pysyy ajankohtaisena edelleenkin ja se on minua eteenpäin vievänä teemana TRALissa toimiessani.

Ville Karvanen, Turun Seudun Tradenomit, ehdokas numerolla 29

Vaaliteemoinani on laatu määrän sijasta. Tämä liittyy suoraan koulutusmääriin eli Tradenomien koulutusmäärien tulee vastata tarpeeseen ja laadun pitää olla aina korkea. Myös tradenomien arvostuksen parantaminen työelämässä on mielessäni. Eikä tietenkään pidä unohtaa yrittäjää – yrittäjä luovat työpaikkoja ja vievät maamme kasvua eteenpäin. Kaiken maailman hokkuspokkus-Kikyt eivät talouttamme nosta kilpailumarkkinoilla, Suomi ei nouse tosissaan kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla jos minä tai sinä olemme 6 minuuttia kauemmin töissä päivittäin tai teemme yhden ylimääräisen juhlapyhän hommia silloin tällöin saatika sitten napsasemme lomista tai lomapalkkiostamme  tai sairauslomien karensseilla.

 

TRALin vaalikoneen löydät täältä:
http://www.tral.fi/tietoa-tral-sta/valtuustovaalit/vaalikone/
Kokeile vaalikonetta ja valitse valitsijayhdistykseksi: Turun Seudun Tradenomit

Olen koonnut tähän vastaukseni:

Kysymys 1: Tradenomia arvostetaan työelämässä.

Ehdottomasti. Tradenomikoulutusta on ollut olemassa yli 20 vuotta Suomessa ja ammattinimikkeenä Tradenomi on vakiintunut työmarkkinoilla alansa moniosaajana ja asiantuntijana. Kuitenkin mielestäni aina voidaan ja pitääkin pyrkiä parantamaan tradenomien arvostusta ja mielellään panostaa laatuun määrän sijasta.

Kysymys 2: Tradenomien koulutusmääriä on vähennettävä vähintään 20 prosenttia.

Kyllä. Mielestäni kouluttamisen saturaatiopiste on jo saavutettu ja jotta Tradenomien arvostus voidaan entisestään nostaa työmarkkinoilla, pitää panostaa kouluttamisen laatuun pelkän määrän sijasta. Tradenomi-tittelin pitää olla haluttu asiantuntijan määre, meriitti. Koulutusmäärien pitää olla työelämän tarpeiden mukaisesti ketteriä ja muutoksiin työmarkkinoilla pitää vastata hyvinkin nopeasti pudottamalla koulutusmäärät sopiviksi. Tarpeen mukaisesti koulutuksen laadun pitää muuntua. Tätä edustaa mm. kiinteistövälityksen opettamisen aloittaminen Turun AMKssa.

Tähän lisäisin vielä, että yhteistyömahdollisuuksia muiden korkeakoulujen kanssa on parannettava ja ns. ristiinopiskelumahdollisuuksia lisättävä. Itse aikoinaan 1997 aloittaessani IT-alan opintoja Turun AMK:ssa kaksi ensimmäistä vuotta meni kutakuinkin peukaloita pyörittäessä kun tarjolla ei vielä ollut opintosuunnitelman mukaisia kursseja resurssipulan vuoksi. Eli varsinkin isoissa yliopistokaupungeissa tilaisuuden tullessa olisi mahdollista suorittaa kursseja muun oppilaitoksen tai instanssin puolelta. Esimerkkiä meille näyttää Tampereen Uusi Yliopisto, johon on ympätty Yliopiston lisäksi TKK ja AMK. Way to go Tampere3!

Kysymys 3: Ammattikorkeakouluissa on jatkossakin tarjottava ylempää AMK-koulutusta

Kyllä. Perus-tradenomitutkintoputkesta tulee ulos monipuolisia asiantuntijoita, mutta pystyäksemme pysymään ajan harjalla muutoksessa ja työelämän tarpeissa myös tradenomikoulutuksen lisäksi on tarjottava enenevässä määrin myös jatkotutkintoja ylemmän AMK-koulutuksen muodossa. Kuitenkin edelleenkin totean panostamista laatuun määrän sijasta.

Tähän lisäisin myös, että yrittäjyyteen kannustavia YAMK-tutkintoja on lisättävä ja olemassa olevia kehitettävä.

Kysymys 4: Toisen samantasoisen korkeakoulututkinnon suorittaminen pitää olla jatkossakin maksullista

Olen osittain eri mieltä. Maailma ja etenkin Suomi tarvitsee entisestäänkin monialaisia osaajia, jotta voimme kilpailla koulutus- ja työmarkkinoilla muiden kanssa. Jos koulutusta rajoitetaan, ei aitoja monipuolisia asiantuntijoita enää kouluteta samassa määrin Suomessa.

Pikemminkin olisi osattava jo koulutuspaikkoja jaettaessa saada sisään ne ensisijaisesti koulutuksesta kiinnostuneet. Edelleenkin sanon laatu ennen määrää.

Lisäys: Aiemmin mainitsemani ristiinopiskelu muiden korkeakoulutahojen sisällä voisi lievittää tätä ongelmaa, jolloin jo ensimmäistä tutkintoa suorittava voisi täsmällisemmin valita portfolioonsa opintoja, jotka hyödyttäisi häntä henkilökohtaisesti paljon paremmin kuin tiukkoihin raameihin sidotut opintosuunnitelmat. Tämä luonnollisesti luo kovan haasteen opinnonohjaukseen, ettei opiskelija menisi jo lähtökohtaisesti valinnoissaan ns. hakoteille.

Kysymys 5: Myös asiantuntijat tarvitsevat työehtosopimuksia

Kyllä me tarvitsemme. Tradenomiliitto ymmärtää meitä asiantuntijoita ja uskaltaa myös olla omaa mieltä työelämän erilaisuudessa.

Työelämä on siinä mielessä murroksessa, että tiettyjä töitä voi tehdä missä vaan ja milloin vain ja tähän jos mihin tarvitaan hyvät pelisäännöt, jotka entisestään korostavat asiantuntijoiden tarpeellisuutta.

Kysymys 6: Paikallista sopimista on lisättävä työpaikoilla

Yli kahdenkymmenen työvuoden aikana olen ollut työpaikoissa, joissa on voitu paikallisesti sopia monella tasolla. En näe mitään muuta vaihtoehtoa. Mielestäni se on kaikkien osapuolten etu.

Lisäys: Työehtosopimus on raamit antava ja sen päällehän paikallinen sopiminen on mahdollista.

Kysymys 7: Palkansaajan ja yrittäjän sosiaaliturvaa on yhdenmukaistettava

Sivutoimisena pienyrittäjänä olen täysin samaa mieltä. Olen varma siitä, että tämä ratkaisu synnyttäisi lisää yrittäjiä Suomeen ja täten synnyttäisi lisää työpaikkoja Suomeen kun yksi ns. epävarmuustekijä poistuisi ja yrittäjääkin kohdeltaisiin tasa-arvoisesti.

Kysymys 8: Työaikalaki ei huomioi riittävästi asiantuntijatyötä tekeviä

Maailma on muuttunut, mutta edelleenkin tuntuu siltä, kun eläisimme vielä vuosikymmeniä vanhoissa tavoissa ja asenteissa. Työaikalakimme noudattavat myös tätä maailmanaikaa. Asiantuntijoiden työkenttä on tätä nykyä koko maailma ja työaikakin voi olla tehtävien monipuolisuuden vuoksi mitä tahansa ja ”toimistopöytä” missä tahansa maailmalla. Juuri näitä varten tarvitsemme modernia uudistettua työaikalakia, joka huomio myös ne asiantuntijat eikä pelkästään perinteisen ma-pe 08-16 toimistotyöläisen puhumattakaan muista ammattialoista.

Kysymys 9: Perhevapaat on jaettava vanhempien kesken tasan puoliksi

Osittain kyllä. Kysymys on tasa-arvosta – isien ja äitien arvostuksesta työelämän osalta, mutta kysymys on myös valinnan vapaudesta. Se mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle perheelle. Tärkeintä tässä on löytää sellainen malli, joka antaa vapauden valita paras mahdollinen ratkaisu kunkin perheen tilanteeseen sopivaksi ja luonnollisesti etunenässä perheen ja lasten etujen mukainen ratkaisu.

Kysymys 10: Ansiotulojen verotusta ei pidä kiristää nykyisestä

Samaa mieltä. Verotuksemme niin suoraa kuin välillisestikin nujertavat kokonaisvaltaisesti ostovoimaamme kuluttajina niin, että kansantaloutemme junnaa paikallaan kohta kymmenettä vuotta. Siihen ei hokkuspokkus-”kikyt” auta yhtään, jos meillä ei ole varaa siihen mihin meillä noin 15 sitten vielä oli. Kaiken verotuksen alentaminen on taloutemme elpymisen elinehto, mutta jos jostain pitäisi lähteä, niin ainakin keskituloisten ansiotulojen verotuksesta ja mahdollisimman nopeasti.

Kysymys 11: Liiton palvelujen ja toiminnan kehittämiseen on tehtävä merkittäviä investointeja

Vain osittain eri mieltä nimittäin Tradenomiliitto on viimeisten parin vuoden aikana tuonut jäsenilleen sellaisia uusia palveluita, joita muut liitot eivät ole edes keksineetkään. Tradenomiliitto on siis hyvä edelläkävijä. Tällaisia ovat mm. digijuristi,  ura- ja koulutuspalvelut sosiaalisessa mediassa. Ei pidä unohtaa perinteisiä palveluita kuten perinteinen työttömyysturva. Toiminnan kehittämiseen toki voidaan ja pitääkin entisestään panostaa, mutta käytännön tasolla sen pitää olla muutakin kuin tarjottuja ravintola-iltoja tai leffanäytöksiä.

Kysymys 12: Liiton on panostettava nykyistä enemmän jäsenhankintaan rahallisesti

Osittain olen eri mieltä. Uusia jäseniä toki liitonkin pitää hankkia, mutta entäpä me, jotka olemme olleet jäseniä liitossa jo vuosikausia? Voitaisiinko ennemmin lähteä siitä päätelmästä, että me ”vanhat” jäsenetkin luomme tyytyväisyydellämme mielikuvan myös uusille tuleville jäsenille, että tähän liittoon myös heidän kannattaa ehdottomasti kuulua!

Kysymys 13: Liiton on tarjottava palveluja myös tradenomiyrittäjille

Kyllä. Tradenomiyrittäjä on lähtökohtaisesti jäsen siinä missä työntekijätradenomikin. Palveluiden monipuolisuuden ja tasa-arvoisuuden nimissä liiton on tarjottava palveluita myös jäsenilleen, jotka ovat yrittäjiä!

Kysymys 14: Liiton urapalveluiden määrää on lisättävä

Kyllä. Eikä pelkästään määrää vaan on lisättävä palvelujen laatua, moninaisuutta, monipuolisuutta sekä uudenaikaisia urapalveluita (mm. video-CV).

Kysymys 15: Jäsenmaksu (33 euroa /kk) on sopivalla tasolla

Siihen nähden mitä jäsenmaksulla saa vastinetta. niin jäsenmaksu on sopivalla tasolla.

Kysymys 16: Liiton kaikki materiaali on tuotettava jatkossa pelkästään sähköisesti

Kyllä ehdottomasti. Huiman kustannussäästön lisäksi tämä on imagollisesti juuri sitä mitä tradenomitkin edustavat – etulinjassa nykytekniikan käyttämisen suhteen. Eikä pidä väheksyä myöskään sitä, että sähköiset julkaisut ovat ympäristöystävällisyyttä puhtaimmillaan.

Kysymys 17: Tradenomiopiskelijat ovat jäsenhankinnan tärkein kohderyhmä

Kyllä. Tradenomiopiskelijoissa on liiton tulevaisuus ja näin ollen se on säilytettävä tärkeimpänä kohderyhmänä jäsenhankinnassa.

 

Sinä joka jaksoit lukea tähän riville asti – äänestä minua Tradenomiliiton valtuustovaaleissa verkossa https://sahkoinenvaali.fi/TRAL/  24.4. – 12.5.2017.

Jos sinä, arvoisa blogilukija, et ole Tradenomiliiton jäsen, liity nyt tai promoa vaaleja sekä minua, ehdokasta numerolla 29, työpaikkasi tai harrasteryhmäsi tradenomeille.

Viskikapina

Eilen keskustelin henkilön kanssa joka ikään kuin tuomitsi viime viikonloppuna alkaneen ”viskikapinan” tai ”viskigaten”. Hänen mielestään on kummallista, että suomalaiset nousevat yhdessä isossa rintamassa yhdentekevän asian puolesta taistelemaan kuten viski tai alkoholi kun meillä suomalaisilla on paljon suurempiakin ongelmia edessämme. Varmasti on, mutta koko hälinässähän ei ole kyse vain ja ainostaan alkoholista, alkoholioikeuksista saatika sitten mainonnasta alaikäisille, joka uuden alkoholilain puitteissa kiristyvät. Tämä on vain näennäinen syy ”kapinoimiseen” ja somessa mesoamiseen.

Uusi alkoholilaki ja monet muutkin vastaavat ’suojelulait’ ovat pystytetty sellaiselle käsitykselle, että suurin osa suomalaisista on jumalauta tyhmiä kuin vasemman jalan saapas ja ryyppäävät itsensä heti hengiltä eivätkä siksi voi tai osaa päättää asioistaan ja siksi on valtion parempi päättää heidän asioistaan ja holhota heitä ”oikeampaan” suuntaan. ”Viskigatessa” on enemmänkin kyse siitä, että vihdoin ja viimein ihmiset isossa rintamassa ehkä tajusivat kuinka päättömistä asioista valtiovaltamme päättää ja että näitä päättömiä lakeja valmistelevat ja valvovat virkamiesarmeija on irtisanomissuojattuja ja tekevät työtä meidän rahoittamina – siis sun ja mun vero-euroistamme. Toki muutama viskistä oikeasti pitäväkin henkilö koki tulleensa loukatuksi. Minä itse en niin välitä alkoholista.

Itse näen tämän selkkauksen ennenkaikkea sellaisena, että olemme vihdoin saavuttaneet Suomessa saturaatiopisteen byrokratiassa ja koneiston kapasiteetissa. Virkamiehistö joka suoltaa esitykseen melkeinpä toisarvoisia asioita ja maalaisjärjelle täysin tuntematonta paskaa, jotka sitten Arkadianmäen tontut kumileimasimena menee hyväksymään, niin jossain on mätää, pahasti ja paljon. Vika on ennenkaikkea koneistossa ja sen koossa, mutta ennen kaikkea vikahan on siinä, että me tavalliset jannut annamme sen jatkua vuodesta toiseen, eduskuntakaudesta toiseen.

 

Hyvänä huomiona on tällä viikolla uutisoitu siitä, että Viro vetää pienyrittäjiä puoleensa niin yrittäjäystävällisen ilmapiirinsä, verotuksensa kuin asioiden helppouden vuoksi. Pitää toki muistaa, että Viro on pienempi valtio kuin Suomi, mutta se ei kuitenkaan selitä sitä miksi Suomi elää edelleen neuvosto-ajassa julkisen hallinnon suhteen kun taasen Viro pääsi kertarykäyksellä eroon CCCP:n ikeestä 1991 ja porskuttaa eteenpäin eurooppalaisena valtiona niin yritysmaailman esikuvana kuin IT-ratkaisuissakin.

Valtiovalta eli tarkoitan tässä nimenomaan Kokoomusherrojen Kataisen ja nyttemmin Stubbin hallituksia, jotka varsinkin ensinnä mainitun puolesta kovastikin loi ”elvytyspaketteja” ja muita valtiontalouden ratkaisuja, joilla valtion kuluja piennettäisiin ja verotusta korotettaisiin. Eli kuluilla tietenkin tarkoitetaan kaikinpuolin valtion tarjoaminen palveluiden huonontamista, etuisuuksien pienentämistä ja verojen korottaminen tarkoittaa, että enemmän valtiolle tuloja ja vähemmän sitä jää palkasta käteen kuluttajalla tai perinteisellä sukankuluttajalla. Pirun yksinkertaistahan tuo on eikö vain? Minulle tulee mieleen tästä simppeli mielikuva siitä, että Suomi on kuitenkin ikäänkuin yritys – Oy Suomi Finland Ab – joka on jäänyt markkinoilla kehityksestä jälkeen ja tuotteet ovat vuosikymmeniä vanhoja. Firman sisällä työilmapiiriä pidetään yllä keinotekoisilla mielikuvilla, että meillä menee ”ihan ok” – meillä on maailman paras koulutusjärjestelmä, meidän sosiaalietuisuudet ovat tutkitusti maailman parhaimmat, meillä ei ole lainkaan korruptiota, meillä on tasa-arvoa ja sisäinen tilannekin on todella todella vakaa eli meillä ei kaduille lähdetä osoittamaan mieltä ja heittelemään polttopulloja yms. Jokainen voi miettiä onko todellakin näin? Paras koulujärjestelmä, joka tuottaa tuhansia ja tuhansia työttömiä ja raharikkaiden kiinalaisten ja intialaisten lapset pääset myös nauttimaan ilmaisesta koulutuksesta. Sosiaalietuisuudet – soppajonot on pidentyneet, vetäkää siitä johtopäätöksenne! Tasa-arvo – jos satut olemaan seksuaalisesti suuntautunut perinteisten normien vastaisesti, oikeutesi mennä naimisiin ja hankkia perhe on jotain muuta kuin muilla. Korruptio – jep ei meillä perusvirkamiestä voi ”ostaa” rahalla tai pullolla, mutta entäs sitten institutionaalinen hyväveliverkosto, hyväksytty maantapa?

Oy Suomi Ab:sta mieleeni tulee lähinnä epäonnistunut teknologiayritys. Se itsepintaisesti on tehnyt samalla tavalla tuotteitaan itsensä suunnittelema kuuntelematta miten markkinat kehittyvät, mitä kilpailijat tekevät ja sitten vuosien jälkeen huomataan, että voi ”vittu meidän tuotteita ei osta enää ketään” kun kilpailijat on tehneet oikeanlaisia tuotteita, joita kuluttaja oikeasti haluavat ja niistä maksavat. Mitä teknologiayritys voi siinä sitten tehdä tai mitä yritykset yleensä tuossa tilanteessa tekevät? Uudistetaan liiketoimintaan ja lakkautetaan yksiköitä, jotka ovat vanhentuneita eikä niitä enää tarvita. Eihän teknologiayrityskään nosta pahan paikan tullen tuotteidensa hintoja (verot) ja pelkistä tuotteitaan (palvelut) vaan yksinkertaisesti yrittävät petrata kaiken kaikkiaan toimintaansa aloittaen ensin organisaatiosta itsestään.
Samalla tavalla Oy Suomi Ab:nkin pitäisi toimia – selvästikin ylipaisunut julkinen hallinto pitää leikata isolla leikkurilla pienemmäksi ja varsinkin ”viski-höpöhöpöä” tuottavat tahot pitäisi ehdottomasti lakkauttaa ja antaa kyseisille veijareille potku perseelle!

Olen kasvanut porvallisen politiikan, perinteiden ja aatteiden parissa ja aina tähän päivään asti äänestänyt puolueista vain yhtä. Olen ollut äänioikeutettu 23 vuotta ja siihen väliin on mahtunut monta eduskuntavaalia, kunnallisvaalia, presidentinvalintaa ja muutamat eurovaalit. Olen kypsynyt totaalisesti puolueeseen joka vielä männävuosina kehtasi olla ”korvat” ja toisaalta omantyyppisensä ”työnväenpuolue”. Paskan marjat – kuuntelu loppuun siinä vaiheessa kun oma etu on saavutettu (eli ronskisti käännetään vaan takkia) ja työväkeä tai pienyrittäjiä eli meitä keskiluokkaa ei ole missään vaiheessa ymmärretty tai edes noteerattu. Tulevan kevään 2015 vaaleihin en kerta kaikkiaan suostu tukemaan ketään kokoomuslaista ehdokasta tai edes kyseistä puoluetta vaan ensimmäistä kertaa ilmottaudun liikkuvaksi äänestäjäksi. En kannata yhdenkään nykypuolueen (eduskunnassa) näkemyksiä. Mikään puolue ei ole oikeasti minunnäköiseni vaan jokainen on kokoelma vanhoja ideoita ja teesejä, jotka ovat valitettavasti kaukana mattimeikäläisen kaduntallaajan arkielämästä. Moni puolue houkuttelee olevansa erilainen, mutta yksikantaa kaikki ovat täysin identtisiä ja samanlaisia valehtelijoita, jotka ajavat jonkun intressiryhmän etuja.

Odottelen ensimmäistä kertaa vuosiin mielenkiinnolla tulevaa poliittista kevättä ja ensimmäistä kertaa aion oikeasti kuunnella mitä kaikkea medioissa puolueen johtohahmot päästävät ulos. Lopputulema on kuitenkin, että asiat eivät muutu jos me annamme niiden tapahtua meille. Me ’viskigatea’ aivan hölmönä pitävät ihmiset teemme valinnan Suomen puolesta ensi keväänä ja meidän mielestä Oy Suomi Ab on saatava takaisin jaloilleen ja työ on aloitettava siitä, että julkisen sektorin turhat virkamiehet on lähettevä kilometritehtaalle ja byrokratia saatava kuriin, jotta tästä kurimuksesta vielä noustaa jaloillemme tai edessä on ajanjakso nimeltään ”Suomi Kreikkana”.

Kiitos ja kummarrus

Maaliskuussa opiskeluaikainen ystäväni, aateveljeni ja kanssataistelijani Tero soitti minulle. Tai itseasiassa kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla en pystynyt vastaamaan enkä sitten muistanut soittaa hänelle takaisin. Reilun viikon päästä Tero soitti uudelleen ja sillä kertaa vastasin hänen puheluunsa ja pyytelin anteeksi etten ollut vastannut hänen soittoonsa.
Tero oli kuitenkin rekrytointiasioilla Tradenomiliiton valtuustovaalien puolesta. Edellisellä kerralla Tero kontaktoi ääneni puolesta, mutta tällä kertaa hän pyysi minua lähtemään mukaan vaikuttamaan. Aluksi epäröin elämäntilanteeni vuoksi – vast ikään Thaimaasta tullut työtön it-työläinen ja sukelluskouluttaja, jolla kuitenkin on oma pikkupikku toiminimi. Kun Tero alkoi puhua mainiosta tavasta verkostoitua vaikutusmahdollisuuksien lisäksi, päätin osallistua. Siis ensimmäinen reaktio oli oman edun ja oman tilanteen parantaminen. Kun aloitin todellisen ajatustyön ”mikä” ja ”miksi” asettuisin ehdolle vaaleihin tajusin oikeasti sen potentiaalin, joka minulla olisi annettavana valtuuston jäsenenä.

Turun Seudun Tradenomit ry:n puheenjohtaja Marko Pesu otti minuun yhteyttä heti kun ehdokkuuteni yhdistyksen listalla oli valtuustovaaleihin ja pyysi minua osallistumaan yhdistyksen vaalistrategiakokoukseen. Totesin kokouksessa mielessäni: ”Ei hitto nämä tyypithän on tosissaan homman kanssa!”. Sain uutta pontta tähän projektiin ja viimeistään siinä vaiheessa kun Marko lähetti minulle ehdokaskyselylomakkeen, tajusin mihin olin itseni laittamassa ja mitä minulla olisi annettavaa pienyrittäjänä, isänä ja tradenomina. Tässä ehdokaskyselyni vielä kerran:

Tärkein asia, jota haluaisit edistää tradenomikunnan puolesta?

Pienyrittäjäjyyttä ja yrittäjäksi ryhtymistä Suomessa. Tradenomeissa on tulevaisuus ja näin ollen myös Suomen tulevaisuus. Koulutuksen on oltava täsmäkoulutusta ja ketterää.

Kuinka kehittäisit valtuutettuna TRAL:n toimintaa?

TRAL on edunvalvontaorganisaatio. Vuosien varrella TRALin jäsenenä olen huomannut tai minulle on tullut käsitys siitä, että TRALin jäsenistö on tietyllä tapaa hyvin pirstaloitunut ja toiminta jollakin tapaa eriytynyt rivijäsenistöstä. Tämä tekee sen, että organisaation voima on erittäinkin löyhä jos rivijäseneltä kysytään. Minä yritän löytää tapoja, jolla jäsenistö saataisiin tiiviimmäksi ja toimivammaksi kokonaisuudeksi, jolloin myös vaikutusvalta ja näkyvyys kasvaisivat entisestäänkin sellaiselle tasolle joka sille luonnollisestikin kuuluu.

Kannatatko vanhemmuuden kustannusten tasaisempaa jakamista?

Kahden lapsen isänä kannatan ehdottomasti kustannusten jakamista. Vanhemmuuteen tulee kannustaa ja rohkaista yhtä lailla kuten urankin luomiseen sukupuolesta riippumatta. Kannatan ruotsalaista mallia, jossa tasa-arvoisesti molemmat vanhemmat voivat osallistua tasa-arvoisemmin pienten lastensa hoitoon.

Miten suhtaudut voitollisten yritysten irtisanomisiin?

Leikkurin alla kahdesti olleena tiedän ja tunnen henkilökohtaisesti tämän asian. Irtisanomiset yleensä kohdistuvat vääristyneesti juuri tuottavaan osaan eikä siihen ylipaisuneeseen keskitason manageritasoon joka ei suoraan tuota juurikaan muuta kuin kuluja asiakkaan projekteissa. Muutos on kuitenkin aina elinehto ja uusi mahdollisuus, mutta lyhytnäköisyydessään suomalaiset isot yritykset ovat valitettavasti siirtäneet osaamisensa muualle ja tästä on syyttäminen sekä yrityskulttuuria että valtiovallan toimia, jotka eivät kannusta yrityksiämme investoimaan enää samalla tavalla toimintaan kotimaassa. Myöskin johtajien tulisi olla esimerkkinä työntekijöilleen ja lopettaa ottamasta älyttömäksi kasvaneita palkkioita samalla kun keskiluokkaisen asiantuntijajoukon ostovoima pienenee ja työtaakka kasvaa sellaisiin mittasuhteiin, että tässä maassa voidaan todella huonosti henkisesti.

Minkälaisia toimenpiteitä AMK-sektorilla tulisi tulevaisuudessa tehdä?

AMK-koulutussektorin tulisi olla entistä joustavampi ja seurata yritysmaailman trendejä eli sitä kysyntää, jota työmarkkinoilla tarvitaan. Koulutuksen tulisi olla myös entistä rohkeampaa, jotta kun kysyntä syntyy tietylle osaamisalueelle, osaajia olisi jo olemassa tai niitä olisi nopeasti saatavilla. Valitettavan usein reagoidaan muutaman vuoden viiveellä työmarkkinoiden tarpeisiin, jolloin ollaan jo jälkijunassa – jääkiekko termein mennään tilanteeseen jo sen tapahduttua. Meidän pitää osata ennakoida ja lukea trendit. Opetuksen ja koulutusmäärien pitää muotoutua entistä modulaarisemmaksi ja ketterämmäksi ja aikaansa seuraavaksi kokonaisvaltaisesti. Nämä vaativat investointeja ja koulutusmäärärahojen entistä fiksumpaa käyttämistä.

Vapaa sana – terveiset äänestäjille

Eli saanen esittäytyä: olen Ville Karvanen, 41, IT-alalla pian 15 vuotta toiminut turkulainen IT-tradenomi. Olen nähnyt monenmoista ja kokenut kaikenlaista meillä ja maailmalla. Mutkien kautta olen päätynyt myös pienyrittäjäksi erikoisalalle, jolla asiakaspalvelu ja dedikaatiotaso tulee olla korkeinta luokkaa. Olen tällä hetkellä päätoimisista IT-alan töistäni nyt työtön ja vaikka alan näkymät muualla kuin PK-alueella ovat synkät ja jossain päin maatamme entistäkin synkemmät, uskon silti tulevaisuuteen sillä Suomi tarvitse kokemusta ja halua viedä asioita eteenpäin. Toisinsanoen Suomi tarvitsee meitä tradenomeja, jotta työpaikkoja ja uusia yrityksiä syntyisi ja näin ollen monet meistä työttömistä tradenomeistakin saisi uuden mahdolliseen näyttää osaamisensa joko yrittäjinä tai sitten arvostettuina asiantuntijoina alansa huippuyrityksissä. Näistä syistä haluankin pistää itseni likoon näissä vaaleissa jokaisen tradenomin puolesta.
Suomen talous elää vakaalla pohjalla taantumassa. Tämä ei ole kuitenkaan saa olla meille tradenomeille pelottava asia vaan haaste ja mahdollisuus tuottaa parempi tulevaisuus niin meille kuin jälkipolvillemme. Jokainen uusi keksintö on ollut aikanaan hullu idea, josta on kasvanut mitä hienoimpia mahdollisuuksia ja menestystarinoita. Tradenomiliiton aika on tehdä nyt uusia hulluja ideoita ja auttaa jäsenistöään sen mukaan myös luomaan uutta ennennäkemätöntä voimaa. Olen henkilönä erittäin suorasukainen, mutta ideoinnissa yleensä uutta haisteleva. Takaan, että uusia ”boksin ulkopuolisia ideoita” tullaan varmasti näkemään.

 

Nyt vaalit on käyty ja tämä ehdokas numerolla 18 tuli valituksi Tradenomiliiton valtuustoon. Kiitos siitä kuuluu ennenkaikkea teille minua äänestäneet kanssa-tradenomit sekä Turun Seudun Tradenomit ry:n porukalle, joka antoi varmasti parhaimman mahdollisimman tuen vaalityöhön ammattimaisella otteella.

Homma alkaa konkreettisesti elokuussa kun valtuusto järjestäytyy ensimmäistä kertaa ja valitsee keskuudestaan puheenjohtajan.

 

-Ville

18

Joo siis nyt ei puhuta Skid Rown Eighteen and life tai Open Water -kurssin syvyysrajoista vaan numero kahdeksantoista (18) on äänestysnumeroni Tradenomiliiton valtuustovaaleissa. Lähdin politiikkaan, miksen? Paljoonkaan ei voi vaikuttaa puoluepoliitikan väylällä, mutta näen että työmarkkinapuolella voin vaikuttaa tradenomikoulutukseen sekä tradenomien asemaan työelämässä.

 

Vaaliteemoinani on saada tradenomien koulutusmääriä oikealle uralle. Liikaa koulutetaan jo nyt eikä koulutus ole koskaan vastannut markkinoiden vaateita vaan oppilaitoksista ei pukkaa osaajia vaan oppijoita, joiden valmiudet työmarkkinoilla on kyseenalaiset. Tietenkin tämä pelaa meidän vanhempien tradenomien pussiin, mutta Suomi tarvitsee myös uusia osaajia, joilla taidot ja halu ovat sitä mitä työelämä vaatii nyt eikä ehkä tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koulutuksessa pitää mennä edellä eikä alkaa valmistamaan nyt niitä osaajia, joille on jo kysyntä. Koulutuksen on oltava täsmäkoulutusta ja ketterää eli nopeasti saatava vastaamaan niitä tarpeita, joita työelämässä löytyy.
Myös meitä jo vuosikymmeniä työelämässä olevia tarvitaan. Nykyhetki muistuttaa valitettavalla tavalla 90-luvun rakennemuutoslamaa jolloin mm. monet viisikymppiset koettiin liian vanhoiksi ja työttömyysputket venytettiin varhaiseläkkeiksi ja näin ollen muiden taakaksi. Kaksi kertaa ns. leikkurin alle joutuneena viimeisten kolmen vuoden aikana, olen erittäin huolestunut siitä, että työt valuvat ulkomaille eikä suomalaiselle osaamiselle löydy arvoaan kun pörssiyhtiöiden munattomassa päätöksen teossa mennään vain osakkeenomistajia tyydyttääkseen jatkuva ja vähän liiankin optimaalinen kasvu mielessä. Monissa isommissa yrityksissä on järjettömän suuri keskitason johtajien ryhmä, mutta kun leikkauksia tehdään, niin ne koskettavat alinta luokkaa ja tärkeitä asiantuntijoita, jotka itse työn tekevät. Leikkaukset eivät siis kosketa juurikaan tätä keskitasoa, joka ei juurikaan tuota mitään. Tätä keskitasoa koulutetaan turhissa johtajakoulutuksissa mm. syväjohtajuus ja näin luovat aivan järjettömiä kuluja yrityksille.
Toinen vaaliteemani on pienyrittäjyys. Olen itse pienen sukelluskoulun omistaja. Yritykseni on enemmän harrastus kuin vakavasti otettava bisnes. Toisinkin voisi olla jos vaan Suomen verotus ja kohtelu pienyrityksiä kohtaan olisi toisenlainen. Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja varsinkin pienyrittäjyyttä sillä pienistä puroista syntyy joki ja joet virtaavat isoon mereen.
Tasa-arvo työelämässä. Sukupuolesta riippumatta palkan pitäisi olla kaikille sama, molemmille sukupuolille perhe-edut kuuluisi olla lähemmäs samanarvoiset. Luonnollisesti isät eivät imetä vastasyntyneitään eivätkä ole raskauden jälkeen yhtä ruhjottuja kuin äidit. Länsinaapureidemme perhepoliitikassa isille on annettu enemmän vapautta kasvattaa lapsiaan – näin pitää myös meillä olla eli isille pitäisi antaa enemmän tukea olla henkilökohtaisesti läsnä jälkikasvujensa alkutaipaleella. Itse koen suureksi haasteena ensiksi olla päivätyössä 8 tuntia, jonka jälkeen ilman edes vessassakäyntiä töistä tullessani pitää pistää isän viitta päälle ja olla lasten kanssa seuraavat 4-5 tuntia. Aika vaan ei riitä vuorokaudessa työssäkäyvälle ihmiselle osallistua tasapuolisesti perheen ja kodin askareisiin.

Sinä joka jaksoit lukea tähän riville asti – äänestä minua Tradenomiliiton valtuustovaaleissa https://www.evaali.fi/TRAL/ ja jos et ole Tradenomiliiton jäsen, liity tai ainakin promoa vaaleja työpaikkasi tai harrasteryhmäsi tradenomeille.

Ville Karvanen, äänestysnumerolla 18 Tradenomiliiton vaaleissa.