Asiakaspalvelun sietämätön hitaus

Hupsista. Edellisestä postauksesta on kulunutkin jo melkein liian pitkä tovi, joten onkin aika kirjoittaa uusi ”artikkeli”.
Viimeisen parin viikon aikana olen yrittänyt ottaa pariin yritykseen yhteyttä heidän kotisivujensa yhteydenottolomakkeen kautta, mutta vastausta ei ole joko otettu tai se kestää tavattoman kauan. Herää kysymys kannattaako näiden yritysten ja monien muidenkaan pk-yritysten pitää yllä yhteydenottomahdollisuutta jos niitä ei kukaan seuraa ja minkälainen kuva palvelua tarvitsevana kuluttajana minulle tulee kyseisistä yrityksistä?

CASE TS-Tekniikka Oy http://www.ts-tekniikka.fi/

Kyseinen yritys tituleeraa itseään näin: ”TS–Tekniikka on energiansäästön ja jäähdytyksen johtava asiantuntija Suomessa”. Tämä yritys on mm. asentanut omistamani omakotitalon lämmitysjärjestelmän. Nyt lämmitysjärjestelmässä on ilmaantunut ongelmia – lattialämmitys huutaa hoosiannaa ja minä talotekniikasta tietämättömänä mielummin otin yhteyttä toimittajaan, joka myös huoltaa ja korjaa asentamiaan järjestelmiä. Yrityksen kotisivuilla on hämmästyttävän yksinkertaisesti ja varsin mielekkäästi asetettu yhteydenotto-osio osaksi sivustorakennetta niin, että se on aina näkyvissä olit sitten millä sivulla tahansa. Tämä kielii siitä, että yritys toivookin että heihin päin oltaisiin yhteydessä ja käytettävyyden kannalta siitä on tehty helppo tapa.

Kuitenkin kun tämän lomakkeen kautta laitoin yhteydenottopyynnön ei kukaan koskaan ottanut yhteyttä. Päätinkin sitten tehdä vanhanaikaisesti ja soittaa puhelimella yhteystieto-palkissa olevaan puhelinnumeroon. Puhelimeen kyllä heti vastattiinkin, mutta palvelua huoltoon ei tarjottu vaan kerrottiin hyvinkin selittävästi, että maalämpöpumpun vaihtoventtiili on jumissa ja syöttää nyt käyttövettä lämmitykseen – varsin yksinkertainen selitys ja ymmärrättevä jopa tällaiselle IT-nörtti/sukelluskouluttajalle. Homma olisi hoidettavissa kuulemma jopa ihan itse vain avaamalla maalämpökeskuksen etupaneeli ja rukkaamalla moottoria käsin. Hieno homma ajattelin, mutta sitten tekniseen tilaan mennessä huomasinkin, että eihän tätä ihan itse voi handlata kun etupaneeli on sen verran hyvin pultattu ettei siihen masameikäläinen pääse ihan helposti avaamaan.

Herää kysymys meneekö yrityksellä muka niin hyvin, ettei ole aikaa tai halua panostaa verkkosivujen kautta tulleisiin huoltopyyntöihin? Samassa palikassa on kuitenkin tarjouspyynnön mahdollisuus, joten jos olisin ostamassa uutta – ottaisiko joku minuun sitten yhteyttä? Koska vika on edelleen olemassa, minun on pakko ottaa yritykseen yhteyttä ns. vanhanaikaisesti eli luuria kouraan. Kuitenkin mielestäni ei riitä, että on omasta puolestaan johtava asiantuntija jossakin vaan pitäisi myös panostaa palveluun!

CASE Lehtonen Motorsport http://www.lmsservice.fi/

Tämä yritys on keskittynyt huoltamaan VAG-konsernin ajoneuvoja eli suomeksi tarjoaa Volkswagenin, Škodan ja Seatin huolto- ja korjaamopalveluja. Myös tällä yrityksellä on ajanvaraus- ja yhteydenottolomakepalikka kotisivuillaan. Äitini auto, VW Touran, on jo pidemmän aikaa kärsinyt jarrujen vinkumisesta, toinen kilpivalo on ollut pimeänä ja ilmastointikin on pitänyt tavattamon kovaa ääntä. Äitini pyysi minua hoitamaan asian kondikseen ja tiedän, että LMS on huoltanut omia VW-autojani hyvin. Nyt sitten otin yhteyttä kotisivujen lomakkeen kautta ilmaisten kaiken tarpeellisen tiedon tarvitusta huolloista ja korjauksista.

Vastaus saapuikin 4 vuorokauden päästä. Yleensä kun paikanpäällä olen käynyt niin huollon arvion saa lähestulkoon samantien, mutta nyt aikaa kului käsittämättömät 4 vuorokautta? Huoltoarviossa oli hyvin yksityiskotaisesti selitetty mitä koko huoltokäyntiin kuluisi aikaa ja mitä varaosia tarvittaisiin. Ok, seuraavaksi vastasin kaikille viestin osapuolille, että koska olisi aikaa hoitaa homma – minulle aika voisi olla vaikka kahden tai jopa kolmenkin viikon päästä koska kyseessä ei ollut akuuttivika tai huoltotarve.
Nyt tästä on kulunut toiset kaksi päivää eli jo kutakuinkin melkein viikko siitä kun otin yhteyttä ja päätin, että antaa olla – vien auton huoltoon jonnekin missä minua palvellaan nyt ja heti tai edes hieman nopeammin. Kun sitten ilmoitin sähköpostilla, että vasteaikanne on hidas ja varaan ajan jostain muualta niin nopeasti (4 minuuttia sähköpostistani) vastattiin sähköpostiin pelkällä hymiöllä? Vittuiluako? Aivan käsittämätöntä kurapalvelua ja vittuilua päälle. Tasan viimeinen kerta kun käytän LMS:n palveluja!!!

Yhteenveto: En tiedä millä vuosituhannella suomalaiset huolto- ja korjauspalveluja tarjoavat yritykset toimivat sillä nykyaikana kun melkein meillä jokaisella on älyluuri mukanaan ja yhteydet ovat jotain muutakuin parikymmentä vuotta sitten, jolloin puhelinsoitto oli tapa toimia. Ennustan, että murros tapahtuu jossakin vaiheessa ja reaktionopeus asiakkaan tarpeisiin tulee olemaan entistä tärkeä osa koko palveluketjua ja asiakaspalvelutapahtumaan. Sitten vielä Lehtonen Motorsportin tapaan vastata ilman pahoittelua ja kuitenkin nopeasti kun kerron etten palvelua tarvitsekaan. Todella huonoa palvelua!

Vai meneekö näillä (palvelu)yrityksillä sittenkin aivan mielettömän hyvin kun palvelun tarjoaminen on tällaisella pohjalla?

Oletettavasti em. mainituilla case-yrityksillä näitä yhteydenottoja verkkolomakkeiden kautta tulee ehkä monia tunnissa tai päivässä, joten kanavan tärkeys pitää olla tai ainakin pitäisi olla yritysjohdon(kin) tiedossa ja heidän tulisi ehdottomasti panostaa vastaamisen lisäksi vaste-aikoihin myös verkosta tulleisiin eikä vain walk-in asiakkaisiin tai puhelinsoittoihin koska verkko on ainakin minulle (ja varmasti muillekin) se luonnollisin tapa ottaa yhteyttä kun palvelua tarvitaan. Ja LMS:n tapauksessa myös vastaustapaan.

 

Kiitos Isänpäivänlahjasta!

Heippa hei ja luonnollisesti tähän alkuun Hyvät Isänpäivät kaikille iseille, vaareille, papoille, ukeille vaikka eilenhän se tärkein päivä oli jo.

Edellisissä kahdessa blogikirjoituksessa kerroin uudesta älypuhelimestani: osa 1 ja osa 2. Tämä blogikirjoitus liittyy osana tuota linjaa eli nasevasti tämä voisi hyvinkin olla taas mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä.

Iso osa elämääni on musiikki. Musiikki seuraa minua missä olenkin tai ainakin pyrin mahdollisimman paljon siihen. Nykyään (tai tällä hetkellä) elämässäni musiikin kuuntelulle ei ole aikaa ja varsinkaan tilaa vaan se tapahtuu töissä, matkalla tai nimenomaan juurikin salilla liikkuessa. Olen raskaamman musiikin suurkuluttaja, mutta myös elektroninen musiikki on erityisen lähellä sydäntäni. En myöskään sano ”ei” jazzille enkä vanhan koulukunnan hiphopille. Vain suomipop ja mitäänsanomaton levy-yhtiöiden liukuhihna-listapop saa vaihtamaan kanavaa ja ärsyyntymään syvästi.
Jotta musiikin nauttiminen ja kuuntelu onnistuisi pitää olla toistolaitteet kondiksessa. Aiemmin salilla musiikkisoittimenani oli iPod Nano ja sittemmin soittimen virkaa on toimittanut älypuhelin. Sinänsä järkevin valinta on juurikin yksi laite eli älypuhelin, joka toimii soittimena, kalenterina, nettilautana, sähköpostilaatikkona yms yms. Tämä tuo kuitenkin ikävän ”kaikki munat samassa korissa” -ongelman eli ”Mitä jos puhelin menee rikki?”…
Seuraava painopiste musiikin nauttimiselle toistolaitteen kautta on tietenkin kuulokkeet  (tai ämyrit) – siis voihan sitä puhelimen omista ämyreistä kuunnella, mutta luultavasti musiikki hukkuisi taustameteliin eikä samanlaista nautintoa varmasti saisi. Toisaalta kun lähdin puhumaan urheilusta ja salitreenistä, niin ainakin minun lähisalillani, Länsikeskuksen Elixiassa ja varmasti muissakin saleissa taustamusiikiksi on valittu se kaikista ärsyttävin listapoppisscheisse, jota parit kolmet radiokanavat myös suoltavat 24/7 ulos. Siihen minulla on vain kaksi sanaa: ”Hyi helv….”. En pysty treenaamaan ’söpöjen’ poppibiisien tahtiin, ne ei kertakaikkiaan anna sitä ”ylimääräistä potkua” suoritukseen eivätkä anna tilaa keskittyä suoritukseen vaan ajatuksissa on sellainen ’koska mä pääsen täältä pois’ -ajatus.

Ostaessasi älypuhelimen, ainakin Applen puhelimien mukana toimitetaan normaalit perusnapit mikrofonilla ja ohjausyksiköllä. Nämä kaupanpäälle tulevat kuulokkeet ovat yleensä aivan paskat laadultaan ja sen verran universaalit, etteivät ne mun korvaani sovi eikä ainakaan liikkuessa pysy päässä. Seuraava mietinnän kohde onkin napit vai kupit? Makuasia – jotkut eivät pysty tunkemaan korvakäytävälle nappeja ja toisten mielestä kuppikuulokkeet ovat liian isot. Minä olen itse nappikuulokkeista pitänyt vaikka ei mitään kuppejakaan vastaan ole. Napit kulkevat mukana eivätkä vie paljon tilaa.
Kun tämä valinta on tehty, voidaan miettiä nykytekniikan mukaisesti joko johdollista tai langatonta versiota? Johdolliset ovat aina idioottivarmat eikä mitään ylimääräisiä pattereita tai akunlataamisia tarvita. Langattomissa taasen on oma vapautensa ja sopivat etenkin liikunnalliseen tekemiseen.
Vuosikausia minulla on ollut Sennheiserin CX -malliston nappikuulokkeita, joiden hintahaitari on 30-50 euroa. Äänenlaatu on Senareille tyypillisesti hyvä ellei jopa erinomainen. Lähtiessäni melkotarkkaan kaksi vuotta sitten Thaimaahan sukekouluttajan töihin päätin ostaa matkaa varten uudet napit ja erään kodinkoneliikkeen kaverin suosituksesta päädyin hankkimaan Marshallin Minor Blackit (ovh. ~70eur). Olin hyvin tyytyväinen niiden äänenlaatuun ja istuvuuteen korvalla eikä designkaan ollut aivan susi vaan noudatteli Marshallin kauittimien linjaa. Aasian reissullani kuitenkin napit katosivat ja kotiinpalatessani ehdin viettää kolmisen päivää Bangkokissa, päätin ostaa samanlaiset paikallisesta Apple-kaupasta. Hetken verran kärvistelin Beatsin piraattikopioilla, jotka olivat toki halvat, mutta aivan syvältä – muoviset, istuvuus: tippuivat pois korvista jatkuvasti, äänenlaatu: aivan täyttä kuraa. Kakkos-Marshallit kestivät puolitoista vuotta kunnes viime keväänä (2015) ilmeisesti kuulokejohto jäi johonkin kiinni ja ’naps’ kuulokejohto murtui tehden stereokuulokkeista monokuulokkeet eli ääntä tuli vain toisesta napista. Tämähän on yleisin tapa tuhota johdolliset kuulokkeet.
Mietin pitkään ostaisinko kolmannet Marshallit vaiko menisinkö panostamaan parempiin? Jo tuolloin mietin, että voisin ostaa langattomat kuulokkeet niin ei enää olisi takertumisesta johtuvia ikävyyksiä. Kuitenkin budjettini pienuuden vuoksi päädyin hankkimaan alennusmyynnistä langalliset versiot, kuitenkin aavistuksen kalliimmat ja kestävämmät, joten ostin Beatsin urbeatsit (ovh. 99,95eur). Näissä käyttökokemus oli kuten Applen tuotteissa aivan mieletön – jo pakkaus oli aivan omaa luokkaansa, äänenlaatu erinomainen ja kuulokkeiden design todella jotain muuta kuin muoviset napit. Johtokin urbeatsissa on lattana, joten se kestää vähän enemmän ’runtua’, ei helpolla sotkennu ja vastapuolisesti jos johto on sotkussa, niin se on helppo selvittää suoraksi ilman, että operaatioon menisi kolme minuuttia ja hermot kun kiireessä yrität virittää setin toimintavalmiiksi. Ainoa jo alusta asti hiertänyt vika näissä kuitenkin oli – ne eivät olleet ergonomiset millään muotoa; nappien päätyosan ollessa liian kantikas napit korvissa alkoivat hiertää sisäkorvaa puolen tunnin käytön jälkeen…
Syksyn tullessa (2015) sitten kun tuon edellä blogatun uuden OnePlus -puhelimen hankin ja salilla aloitin käymään ja treenailemaan, alkoi minulle tarve kehittyä uusille napeille. Puhelimen ostopäätökseen vaikutti pitkälti Youtube-vloggaajan ja testaajan Marques Brownleen suositus. Niinpä päätin lähteä tämän kaiffarin suosittelemia luureja hankkimaan. Marquees nimittäin suositteli ehdottomasti parhaimpina BT-nappeina Jaybird X2:sia, tässä hänen youtubevideo:

Päätin siis mennä taas mukavuusalueen ulkopuolelle, tilata Jaybirdit ja katsoa tuliko osuma vai huti…

Jaybird X2 bluetooth-napit tulivat cdon.fi:stä Midnight Black -versiona osapuilleen viikko sitten. Hinta verkkokaupassa napeille oli 179 euroa. Mallistossa on ainakin kuusi väriä, mutta luonnollisesti minä käytän ja sijoitan rahani mustaan ”Midnight Black” 😉 X2 malli on uusi, joka tuli Eurooppaan vasta hetki sitten. Verkkokauppa.comissa malli oli varattavissa jo kuukausia ennen julkistusta.

Jaybird X2 pakkaus

Käyttökokemus viikon ajalta on ollut erinomainen. Jaybirdin pakkaus oli samaa tasoa kuin Beatsilla eli uskomattoman hieno. Jo muovien avaaminen tuotti nörtissä muutaman nano-orgasmin. Pakkauksessa on langattomien kuulokkeiden lisäksi 12 korvatulppaa; 3 paria (small, medium, large) perinteisiä silikonitulppia ja 3 paria (small, medium, large) Comply Premium vaahtomuovisenkaltaisia suojuksia mm. hikijumppaan, 3 paria (small, medium, large) korvasiipiä (fin, ”korvaevät”) paremman istuvuuden takaamiseksi, USB-johto akkujen lataamiseen, johtosäätimet ja kätevä kotelo, jossa kuulokkeita ja muita tilpehöörejä kuljettaa ja säilöä.
Asentaminen eli puhelimen ja nappien paritus Bluetoothilla (BT) vein osapuilleen kymmenen sekuntia! Myöskään tabletin (iPad Air 2) paritus ei vienyt kuin muutaman sekunnin. Tähän asti BT-paritukset eivät ole reistalleet mitenkään (yhteys ei ole katkennut) ja varsinkin puhelimen suhteen kun BT-ominaisuuden asettaa päälle, yhdistetään samantien myös kuulokkeisiin. Tabletissa pitää erikseen valita nimenomaan mille laitteelle yhdistetään, mutta en näe sitä ongelmaksi.

Äänenlaatu hämmästytti jo alusta lähtien – miten voi langattomasti saada näin hyvänkuuloisesti tavaraa ulos. Taajuuskorjaamatta musa kuulostaa vähän hieman lattanalle eikä kaikki pikkunyanssit pääse esille, mutta OnePlussan taajuuskorjain ja soittimen (Spotify) oma taajuuskorjain ovat melko päteviä ja esim. bassoja rukkaamalla alemman taajuuden jymähdykset sai mukavasti esille puurouttamatta kuitenkaan ja näin ollen ääni on ns. mukavan täyteläinen. Tähän testiin olen käyttänyt mm. raskaampaa musiikkia ja elektronista musiikkia 90-luvulta Spotifyista soittolistoilta:
”Viikon suositukset” – https://play.spotify.com/user/spotifydiscover/playlist/7iH4RnexP3bXPxgJcSBwjf (Käyttäjän: Garwagasa)
”Timeout_Factory_MSLulu” – https://play.spotify.com/user/garwagasa/playlist/4ug1QMyxLsxvCqQjlRoSCM

Sekä kaikkien aikojen suosikkilevyni ”Blood Sugar Sex Magik” Red Hot Chili Peppersiltä: https://play.spotify.com/album/30Perjew8HyGkdSmqguYyg
Varsinkin yllätyin salilla tätä levyä kuunnellessani, että muutama ääni, joten en aiemmin ollut huomannut vaikka ko. levyä olen 24 vuoden aikana kuunnellut satoja ellen tuhansia kertoja, jotenkin tuli esille kappaleessa Breaking The Girl: https://play.spotify.com/track/0cG9ocYqYOIVtgiWTmTe3g
Vau! Tai jopa VAU!

Käytin testaamiseen myös elokuvia ja tv-sarjoja, joita katselin&kuuntelin iPadiltani. Siinä huomioni oli, että ääni jää melko latteaksi eikä isot räjähdykset sisällä kovin täyteläistä ääntä, mutta toimii ihan hyvin loppujen lopuksi. TV-sarjoista mainittakoot: 24 (tuotantokausi 7 – Viaplaylta). Ainakaan Viaplayn appsissa ei ole taajuuskorjainta, jolla äänimaailmaa saisi muokattua halutun laiseksi. Testasin leffa-ääniä myös puhelimella, mutta tässä puhelimen taajuuskorjain ei oikein pelittänyt vaikka valikosta voi valita ’elokuva’.

Ainoa huomioitava seikka on kun (esim. musiikin) striimauksen laatu heikkenee esimerkiksi matkapuhelinverkon kentän vuoksi, myös laatu kärsii pahasti. Huomasin tämän töissä testaillessani. Työpisteeni on sellaisessa tilassa, jossa kännykän kenttä on erittäin heikko ja yleensä 2G tai heikompaa tasoa. Joten lokaalit tiedostothan eivät ole ongelma.

Koska kuulokkeet ovat kiinni puhelimessa, on siis myös hands-free -ominaisuus tärkeä. Olen muutamia puheluita testaillut ja vastapuolet yhteyden toisessa päässä ovat kertoneet ääneni olleen selkeä eikä BT-handsfree -yhteyksille tyypillinen ’puhut kuin tynnyristä’. Joten iso plussa.

Ohjaus: Oikean kuulokkeen johto päässä on ohjauspainikkeet ja mikrofoni. Ohjaukseen on kolme painiketta: lisää ja vähemmän volumea ja on/off-vastaa puheluun/lyö luuri alas – play/pause/stop/seuraava biisi.

Istuvuus on erinomainen ja hyvin säädettävissä tulpilla ja korvasiipillä oman kaluston mukaiseksi, eikä napit putoa edes riehuessa pois korvilta ja mikä parasta nyt ei johdosta kiinni mihinkään!

Akun kesto. Valmistaja lupaa akulle kestoa 8 h puheluille ja musalle. Se pitää aika hyvin kutinsa ja kun akku on loppumaisillaan niin hentoinen naisääni ilmoittaa kuulokkeista akun varauksen vetävän viimeisiä. iPadissa akun varaus näkyy myös Bluetooth kuvakkeen vieressä.

Jaybird X2 kuulokkeet ja säilytysboksi

Tässä tarkemmat speksit:

• Bluetooth-Versio: V2.1 + EDR (uudemmista versioista ei etua)
• SBC-Koodekki: Laitekohtainen SBC-koodekki tarjoaa puhtaan äänentoiston ilman APT-X:ää
• Profiili: Handsfree v1.6, kuulokkeet v1.1, A2DP v1.2 ja AVRCP v1.4
• Toimintaetäisyys: 10 metriä
• Toiminta-Aika: Musiikki ja puheluita enimmillään 8 tuntia
• Valmiusaika: Enimmillään 250 tuntia
• Sisäänmenojännite: DC 5V 100 mA
• Latausaika: Noin 2 tuntia
• Mitat: 23 x 13 mm nappikuulokkeen koko, 540 mm johdon pituus
• Paino: Noin 13 g

Sanoisin, että tämä oli erittäin onnistunut isänpäivälahja itselleni. Kiitos siis itselleni lahjasta, jonka halusin. 🙂 Toki unohtamatta lapsien askartelemia hienoja kortteja! ❤
Hintahan ’lahjalle’ oli korkea koska edullisempiakin langattomia nappeja on markkinoilla, mutta kyllä jotenkin tulee sellainen fiilis, että nämä X2set ovat hintansa väärti. Eikä siis Marquees Brownlee tälläkään kertaa osunut väärään!

Mukavuusalueen ulkopuolelle osa 2

Tämän viikon alussa kerroin kuinka olen vaihtanut leiriä ja hankkinut puhelimeksi kuuden mukavan iPhone-vuoden jälkeen ensimmäisen Android-puhelimen. Nyt seuraa osa 2 kertomuksesta eli tähänastisia kokemuksia puhelimesta nimeltä OnePlus Two. Monet kyselivät minulta lisää tuon ensimmäisen blogikirjoitukseni perusteella kokemuksista ja tässä se on.

Nykyään kaikkien uusien laitteiden kohdalla teen taustatutkimusta Youtubesta eikä tämäkään kerta ollut poikkeus. Olen muutaman kuukauden ajan seuraillut nuoren amerikkalaispojan videoblogia tai tuotetestausvideoita Youtubesta. Marques Brownleen tapa tutkailla uusia laitteita on käytännönläheinen ja siksi pidän hänen tyylistään huomioida eri laitteiden (pääasiassa uusien puhelimien) käyttämistä jokapäiväisessä elämässä. Marquesin Youtube-kanavalta MKBHD  löysin nimenomaisesti video-arvostelun joka aikalailla summaa myös minunkin ajatukset nyt puhuttavasta laitteesta. Video löytyy tästä https://youtu.be/s8Un0XB_8xk eli jos et jaksa lukea tätä kirjoittamaani tekstiä loppuun asti niin katso tuo video mikäli laite kiinnostaa ja englannin kieli taipuu.
Artikkelin loppuun olen ynnännyt plussat ja miinukset, joten se tiivistää arvostelun ikäänkuin pähkinänkuoreen.

Nyt kuitenkin oma arvioni ja huomio, tämä on minun kokemukseni, minun näkemykseni:

OnePlus Two on melko tuoreen kiinalaisen valmistajan puhelinmalliston tuote. Se on sarjassaan toinen puhelin, jota valmistaja itse tituleeraa ”Flagship killerinä” eli lippulaivan tappajana. Tästä markkinointisloganista jokainen voi olla monta mieltä, mutta sen verran hypeä oli valmistajan ensimmäinen puhelin saanut, joten varmasti tämä väite ei voi olla ihan tuulesta temmattu.

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessani (5.10.) mainitsin, puhelinta ei voi kaupasta tai nettisivuilta suoraan tilata vaan sen ostamiseksi pitää olla kutsukoodi, jota vastaan voit laitteen tilata. Kutsuja jaetaan joko suoraan valmistajan toimesta laitteen www-sivuilla kutsujonossa tai sitten puhelimen ostaneet saavat jaettavaksi muutaman kutsun. Koska en tuntenut ketään kellä tämä puhelin jo olisi niin päätin siis laittaa valmistajalle pyynnön ko. sivuilla. Olin noin sijalla 500k kun oman kutsuni laitoin OnePlussan sivuilla sisään elokuussa ja nyt kolmisen viikkoa sitten laskuri sivuilla ilmoitti kutsujonossa olevan jo 5 miljoonaa… Aloinkin olla malttamaton sillä vanha iPhone5 alkoi olla tiensä päässä ja uusi puhelin oli pakko saada. Valmistajan käyttäjäfoorumeista löysin suomalaisille omistajille tai sellaiseksi haluaville omistetun suomen kielisen osion. Sieltä löytyi myös ”ruinaa kutsuja täällä” ketju, johon laitoin pyynnön ja samantien joku suomalainen kaveri heitti mulle koodia, jolla tilasin puhelimen.

Mennään eteenpäin…

Laite
Speksien puolestahan OnePlus Two on hyvä. Sitä myydään kahtena versiona: 3 Gt:n käyttömuistin puhelin 16 Gt:n tallennustilalla tai sitten 4 Gt:n käyttömuistin luuri 64 Gt:n tallennustilalla. Koon puolesta puhelimessa on 5.5 tuuman iso näyttö (vanhassa iPhone5:ssa oli vain 4 tuumaa). Suorittimena on 810 Snapdragon jos se jollekulle tavalliselle kuolevaiselle jotain kertoo, nörtit ja muut hörhöt ehkä saavat tai ovat saamatta seisokkia tästä tiedosta, mulle tavallisena spedenä tuo ei sano mitään. Sitten tietty kamerasta sen verran, että 13 megapikseliä on saatu ympättyä siihen. Muistaisin ekassa digikamerassani olleen 3.2 megapikseliä ja samantasoisella aparaatilla mainostoimissakin vuonna 2001 napsittiin julistekuvia… joten kehitys on kehittynyt kuten Kummelissa aikoinaan todettiin.
Akkukoko OnePlus Twossa on 3300 mAh. Sormenjälkilukija ja muut speksit (wifit, bluetoothit yms) ovat uusinta shittiä.
Valitsin itse tuon vähän paremman ja viitisenkymppiä kalliimman 3 Gt RAM/64 Gt HD -luurin.

Käyttöönotto
Kuten Marqueesin youtube-videollakin on nähtävissä, laitteen käyttöönotto sujuu kuten iPhone-puhelimilla konsanaan. SIM-kortti sisään, laite päälle, muutama asetus ja yhdistäminen google-tiliin ja homma toimii. No big deal, näinhän se pitääkin mennä. Ainoana huomiona oli tietenkin se, että en siirtänyt käyttöönoton yhteydessä mitään iPhonesta googletilille esim. yhteystietoja. Olin huolehtinut jo aiemmin siitä, että suurin osa yhteystiedoistani myös Google-tilillä (Google Contacts) olivat ajantasalla. Ongelmahan tai pikemminkin vaikeutta olisi tuottanut se jos en olisi pitänyt huolta siitä, että Applen iCloudissa olevat yhteystiedot eivät olisi olleet siiretty.

Käyttö
Olin kuuden vuoden ajan melkolailla tottunut samaan käyttöliittymään ja samaan tapaan hoitaa asiat eli Applen ”helppoa kuin heinänteko” -menttaaliteettiin. Aluksi tietenkin asetusten löytäminen tuotti ongelmia, mutta eipä Androidin tai OnePlussan kustomoitu Android-käyttöjärjestelmä nimeltään ”OxygenOS” kovasti vaikeatajuinen ole. Enemmänkin vaikeuksia on tuottanut Windows Phone -puhelinten käyttö, joka eroaa huomattavasti näistä kahdesta edellä mainituista. Jotenkin WP:n käyttöliittymä on muovautunut aivan eri suuntaan kuin iOS tai Android, enkä kyllä pidä siitä tippaakaan. Jo visuaalisesti WP on käyttöliittymänä erittäin kökkö. Toivon kaikesta sydämestä, että tuo käyttöliittymä (WP) kokee kuoleman jossakin vaiheessa.
No, okei jatketaan OP2:sen parissa. Ensimmäiseksi latasin minulle tärkeimmät perusohjelmat puhelimeen; Facebook, Spotify, Accuweather, WhatsApp, Messenger, Instagram, Tapatalk, Dropbox. Natiivistihan kaikki Googlen ohjelmathan olivat jo puhelimessa mm. Chrome, Gmail, Youtube, GDrive, Hangouts, GDocs (Docs, Sheets, Slides eli vastaava kuin MS Office). Joten paljoa ei siihenkään mennyt aikaa.

iPhonessani oli paljon pikkupelejä, joita oli vuosien varrella naputellut läheisteni mielestä hieman liikaakin. Yksi syy vaihtaa leiriä oli lopettaa tai vähentää näiden aikasyöppöjen pelien pelaaminen. Enkä niitä ladannut uuteen puhelimeen.

Käyttöliittymästä sen verran, että OxygenOS on melko visuaalisesti melko karu ja Applen hienostuneseen ja pehmeisiin linjoihin tottunut saa ensimmäisen kulttuurishokin hetken käyttämisen jälkeen tai ainakin minä sain. Olin kuitenkin minulle koodin antaaneen hepun kanssa viestitelly muutamaan otteseen ja hän vinkkasi appsia nimeltä ”Buzz Launcher”, joka ikäänkuin korvaa aiemman käyttöliittymän ja voit itse muokata käyttöliittymän tuhansista olemassa olevista malleista itsellesi sopivimman. Asensin appsin ja täytyy todeta, että naulan kantaan – saan ruuvata puhelimen ihan itselleni sopivaksi kokeilinkin aluksi sukellusteemaista teemaa, sitten päädyin erääseen aikalailla iOSin ja Androidin välimaastoon sijoittuvaa teemaa ja olihan sitä vielä tyttären vuoksi kokeiltava Disneyn Frozen teemaa koska Alma 2,5 v on ihan pähkinöinä tuohon animaatioon… Tässä kuvaruutukaappauksia:

Nykyinen valintani käyttöliittymäksi

Tyttäreni valinta käyttöliittymäksi

Joten ”vain” taivas on rajana ja fanipojille ja windows-pervoille löytyy käyttöliittymät, jotka varmasti tuovat puhelimen lähemmäs omia perversioita.

Asensin mielenkiinnosta Kodi mediacentterisoftan puhelimeen. Normaalisti mulla on tämä softa, Kodi (entinen XBMC) ollut media-pc:ssä ja sillä olen katsonut telkkarista leffat ja tv-sarjat, mutta nyt voin tehdä saman puhelimella kotiverkossakin. Lisää Kodista tässä blogikirjoituksessani.

Ainoa miinus tähän asti on ollut Facebook applikaatio. Uusimmissa versioissa on joku bugi joka kaataa sovelluksen samantien kun sen käynnistää, mutta kun lähdin googlettamaan tätä niin neuvona oli poistaa uusin versio (v 46 tai uudemmat) ja ladata suoraan versio 42, joka ei kaadu. Tällaistahan ei omenalla pysty tekemään, mutta toisaalta ohjelmariliisiä ei taida mennä jakeluun joka ei toimisi ja Android-laiteversioita on miljoona…
Itse puhelimessa ärsyttää eniten notifikaatiot eli ilmoitukset, niiden säätämiseen olen löytänyt vain tyyliin ”joko tai” eli joko ilmoitukset tulevat tai sitten ne ovat kokonaan poissa. Tässä ärsyttää eniten, että mielelläni kyllä otan vastaan näkyvät ilmoitukset, mutta äänet… joku teistä yli 700 facebook-kavereistani päivittelee Facebookia ja noita piippauksia tulee vähän liiankin kanssa ja varsinkin kun kuuntelee Spotifyita niin se kerpeleen piippaus menee biisin päälle. En löytänyt appsi-asetuksista mitään keinoa poistaa pelkästään ääni-ilmoitusta vaan kaikki tai ei mitään tyyppisesti. Ehkä kun tässä vielä tule sinuiksi käyttiksen kanssa tämäkin ongelma on ratkaistu.

Valokuvat ja kamera
Puhelinhan ei ole enää pelkästään puhelin vaan monikäyttöinen taskutietokone ja yksi käytetyimmästä älypuhelimen ominaisuuksistahan on kamera. Vanhat kuvat olin jo ladannut iPhonestani Dropboxiin, joten vanhat kuvat ovat tallessa ja uuden puhelimen 64 Gt:n säilytystilaan voi ottaa paljon kuvia.
Kameran softa on ollut pienoinen pettymys. Se käynnistyy hitaasti ja valinnat näkyvät kymmenesosasekunnin ruudulla, joten on oltava helvetin nopea halutessaan valita videon, kuvan tai hidastevideon tmv.. Muut valinnat ovat iOSin kamerakäyttöliittymään tottuneelta vähän hepreaa…

Yhteydet
Pelkäsin alussa, että Apple Airporttini ei huolisi helposti muita valmisteita langattomaan verkkoon, mutta huoli oli aiheeton ja OnePlus sujahti sukkana sisään. Toinen huoli oli se, että käytän sivutyössäni eli sukellusopena iPadia (iPad Air 2) koulutuksessa ja kun olen kotini ulkopuolella olen käyttänyt iPhonen ja iPadin välillä Bluetooth -yhteyttä, jolla saa iPadinkin verkkoon, mutta OnePlus suoritui parituksesta helposti ja kun OnePlussassa on vielä uusin BT -versio niin nopeudetkin olivat aavistuksen nopeammat.
Ainoa hämmästystä herättänyt asia oli asetuksissa. Nimittäin vakiona roaming-asetus on poissa päältä eikä näin ollen data liiku. Kuten jo aikaisemmassa blogi entryssä kirjoitin, että Saunalahden SIM on tuottanut iPhonen kanssa harmaita hiuksia niin tässä ensimmäisen vuorokauden aikana olin aivan helisemässä kun mobiilidata ei liikkunut mitenkään kodin siis wifi-verkon ulkopuolella. Vasta kun huomasin laittaa roamingin päälle niin datakin alkoi toimimaan ihan normaalisti 4G-verkossa. Toivon vaan, että kun seuraava lasku tulee Saunalahdelta niin tuo ”roaming” ei ole tarkoittanut sitä, että vipstaaki olisi vieraillut DNAn ja Soneran verkoissa ja tuottanut mulle siten tuhansien eurojen laskun… Sitten kyllä menee Saunalahti vaihtoon… ehkä taidan joka tapauksessa vaihtaa DNAhan muutenkin – hinnat on kuitenkin samat ja puolueettomien käyttäjävastauksien mukaan DNA:lla pitäisi olla Turussa nopeusvertailun parhain dataverkko tällä hetkellä.

Yhteenveto

Plussat
+ Hinta/Laatu kohdallaan
+ Näyttö: koko ja tarkkuus
+ Muokattavuus (Buzz Launcher) ja sisäänrakennetut mahdollisuus muokata esim. kotinäppäintä tai sen toimintoja. Myös puhelimen ollessa nukkumassa piirtäen näytölle sormella ”V” avautuu salamavalo taskulampuksi, myös soitin tai kamera voidaan avata erilaisilla kuvioilla
+ Harppaus Apple-leiristä Androidiin ei ole kova vaan oikeastaan miellyttävä kokemus IT-nörtille, joka on aina tottunut vähän puukottamaan järjestelmiä
+ Nopea
+ Akku hetken kestää pidempää, mutta ei ole mikään ihmeellisen kestävä vaikka entiseen puhelimeeni verrattuna tässä on enemmän kuin kaksi kertaa tehokkaampi akku
+ Puhelinkäyttö: ääni ja yhteys on hyvä
+ Valitsin-slider (kytkin): Puhelimen voi asettaa kolmeen eri ilmoitustilaan manuaalisesti kytkimestä puhelimen sivulta: kaikki äänet, äänet vain ”tärkeiden” ihmisten soitoista ja viesteistä tai sitten totaalisen äänetön tila (ei mitään häiriöitä)
+ Tupla-Sim -paikka. Eli enää en tarvitse kahta luuria – työ ja henk.koht. ja vain yksi puhelin!! Tai jos vaikka lähtisin taas Thaimaahan talveksi niin voisin pitää rinnakkain suomalaista-korttia ja paikallista sim-korttia…

Miinukset
– Kamerasofta; avautuu aavistuksen verran hitaasti (vrt. iOS) ja softa on vähän niin ja näin. Käyttöjärjestelmän parantuessa varmasti kamerasoftakin paranee
– Käyttöjärjestelmä vielä versiossa 2 ja esim. Facebook -applikaatio ei avaudu. Toivotaan, että nopeasti kehittyy.
– Ilmoitukset. Millä helvetillä saan kytkettyä irti Facebookin ilmoitukset – ei jaksa kuunnella montaa piippausta minuutissa, mutta ne näkyvät ilmoitukset saisi jättää. Myös ilmoitus siitä, että ei olla enää 4G-verkossa pamahtaa tasaisin väliajoin ilmoille
– Äänitiloista en ole vielä löytänyt sellaista ajastusmahdollisuutta eli öisin en halua että puhelin piippailisi tai soisi muutenkaan
– Sormenjälkitunnistaminen ei oikein pelaa kuten iOSissa tai sitten en ole asettanut sormenjälkiäni jotenkin oikein tai hyvin
– Roaming? Jos asetusta ei ole valittu ei data liiku vaikka mobiilidatalle löytyy oma valintakin
– USB-C liitin. Tämä on uusinta uutta liittimissä eli liitin on ovaalin muotoinen ja sen voi laittaa kiinni puhelimeen miten päin tahansa, mutta näitä kaapeleita on vähän markkinoilla ja tilasin samantien Orzly -nimisestä putiikista samantien kaksi kaapelia, jotka olivat melko kalliita (15.98GBP kipale). Tämä on kuulemma tulevaisuutta ja jatkossa nämä liittimet yleistyvät…
– Akku, ei se 3300 mAh loppujen loppuksi kestä kuin reilun päivän. Toisaalta kestääkö minkään muun puhelimen akku?
– Akun lataus on hidasta. Uusinta uutta markkinoilla on pikalatausmahdollisuus eli akku voidaan vartissa ladata 75% täyteen.. tässä tuota optiota ei ole
– NFC:n puute? – noh, tämä lähimaksamisen mahdollisuus ei ole minun käytössä eikä kovin tunnettu juttu meillä Suomessa muutenkaan joten minulle se ei ole ”show stopper”
– Soittoäänien muokattavuus. Ilmeisesti ei ole yhtä suoraviivaista kuin nyky-iOSissa, aikaisemmissa iOS-versiossahan piti tehdä vähän puukottamisia, joten tämä ei nyt ole ihan huono
– Musiikki. iMatchin pilveen tottunut, joutuu nyt maksamaan Spotifyista
– Valitsin-sliderin (em. plussissa) toiminnot menee vähän väärinpäin, niinkuin Marquees Brownleekin mainitsee niin ehkä tämäkin on muokattavissa jatkossa, mutta nyt se menee minunkin mielestä väärin päin (logiikka)

Orzyn USB-C

Summa summarum:  ”Lippulaivan tappaja” slogani tulee hinta/laatu -suhteesta nimittäin jos 399 eurolla saa tällaisen puhelimen niin kyllä se tappaa kukkarolla ajattelevan kuluttajan mietteet hankkia uusin 6s omena. Kaikki nykypuhelimet ovat kahden vuoden päästä verkonpainoa, joten tuolla hinnalla voin elää seuraavat pari vuotta varsin hyvin.

Ja jos jaksoit lukea tänne asti niin kiitos. Ja jos olet kiinnostunut myös OnePlus Twosta niin jatkossa voit saada minulta kutsun ostaa tai sitten – ensi viikolla 12.10. puhelin tulee ensimmäistä kertaa vapaaseen myyntiin pariksi tunniksi, jolloin sen voi ilman kutsuakin ostaa -> http://onepl.us/2opnsl ja näitähän tulee jatkossa varmasti lisää, edellinen OnePlus Onella näitä avoimia ostopäiviä oli viikottain viime talvena.
Ja hei sori kirjoitusvirheistä 😉

Mukavuusalueen ulkopuolelle osa 1

Muistan kuinka vuonna 1995 olin lähdössä armeijan harmaisiin ja päätin ostaa ensimmäisen matkapuhelimeni. Armeijan harmaissa olin ollut hetken tovin kunnes eräällä lomalla päädyin puhelinkauppaan tuhlaamaan muistaakseni noin 3000 silloista valtakunnan markkaa harmaaseen nokialaistiiliskiven tuotenimellä ”2010”, jossa oli kaksirivinen näyttö. Muut silloiset hipsterikaverit omistivat silloisen ’omenan’ 2110 tai vastaava Mobira -tuotemerkillä valmistetun tuotoksen.

Myöhemmin piti olla cool ja saada Ericssonin 337 pikkupuhelin ja niitä olikin kaksi – toinen kun varastettiin. Sen jälkeen seurasi kotimaisten valmisteiden sarja ”6110” (kameleontti), ”7190” (rulla-WAP) – työpaikan vaihdon aikana joku Ericsson-tekele ja taas nokialaisia ”3395”, ”8390”, ”6310”, ”6600”, ”6233” ja ”N95”. Tämä jälkeen koitti älypuhelimien aika, jolloin henkilökohtaiseksi puhelimeksi vaihtui Apple Corporationin tuotteet iPhone 3, iPhone 3s, iPhone 5. Työpuhelimeksi omena-aikana minut pakotettiin käyttämään Windows Phonen Lumia 810 ja viimeisempänä Lumia 925.

Jos nämä ynnää yhteen niin minulla on tähän päivään mennessä 20 vuoden aikana ollut käytössäni 16 erilasista matkapuhelinvalmistetta. Nyt oli ja on muutoksen aika.

Rakastuin ensisilmäyksellä ja -kosketuksella Applen puhelimiin vuonna 2009 kun ensimmäisen ostin Hong Kongissa käydessäni. En tähän päiväänkään asti ole kokenut mitään negatiivista kyseisiä omenatuotoksia kohtaan. Kuitenkin jos mietin Nokian kompastuskiveä; uuden teknologian adaptointia ja silmälappujen pitämistä silmillä kehityksen mennessä heittämällä ohi ympärillä niin näen Applen kompastuskiveksi järjettömäksi nousevan hinnan. Tuotantokustannukset ja tekniikan hinta on laskenut vuosi toisensa jälkeen, mutta hinta on jatkuvasti noussut ja noussut ylöspäin hipoen tuhannen eurostorahan rajaa. Ei kiitos. Minulla ei kertakaikkiaa ole enää varaa hankkia uutta iPhonea ja kun kaiken järjen mukaan se pitäisi olla isompi näyttöinen ja vähintään sisältää 64 Gt muistia. Uusi viime viikolla Suomen markkinoille ennakkomyynti tullut mallihan (iPhone 6S Plus 64 Gt) maksaa 968 euroa. Aivan mielenvikainen summa puhelimesta vaikkakin kyseessä on älypuhelin, tietokone, jonka tarkoitus on valmistavan yrityksen elinkaariodotustenkin mukaan jaksettava 2 vuotta toimia puhelimena jo kun pitää hankkia uusi luuri kun vanha jo piiputtaa. Ei hemmetti. Sehän tarkoittaisi, että maksaisin noin 1,3 euroa pelkästään puhelinlaitteesta? Siihen päälle vielä 24-30 euroa kuukaudessa operaattorille, joten yhdessä puhelimeen menisi vähintään 2 euroa päivässä… Ei paljon, mutta kuitekin nykyisessä taloudellisessa tilanteessa siinä on puolet liikaa.

Keväällä alaiseni, entinen nokialainen, toi töihin ylpeänä uuden puhelimen. Hän oli netistä tilannut OnePlus Onen. Olin hämmästynyt – mikä tää on? Iso 5,5 tuuman näytöllä varustettu kiinalaispuhelin näytti todella laadukkaalta ja käteensopivalta puhelimelta. Alaiseni kertoi, että näitä OnePlus -puhelimia voi vain tilata kutsulla ja hän oli kaveriltaan saanut kutsun ja kerran viikossa valmistajan sivuilla on mahdollisuus niitä tilailla. Hmm… mielenkiintoista. Tuolloin kuitenkin puhelimen hankkiminen ei ollut ajankohtaista, mutta pysähdyin miettimään tätä mahdollisuutta, mitä jos?

Kesällä ystäväni, joka on töissä eräässä suuressa kodinkoneketjussa alkoi puhua, että pitäiskös hankkia iso iso ja vielä isompi puhelin ja sellainen olisi Motorolan Nexus 6, jopa kuuden tuuman näytöllä!! Tällöin aloitin jo pohtimaan ja arvioimaan mahdollisen seuraavan puhelimeni speksejä ja lähtökohtaisesti vaikuttavat tekijät olisivat koko ja hinta ja mahdollisesti puhdas tai lähestulkoon puhdas Android -käyttöliittymällä varustettu kapula.

Samaten kesällä tuli myös julki, että OnePlus julkistaa uuden puhelimen ”Two” loppukesästä. Kun puhelin oli julkistettu aloinkin ahkerasti tarkkailemaan arvosteluja Youtubesta ja muualta. Eritoten Youtube vloggeri Marques Brownleen arvostelut tekivät vaikutuksen. Empimistä aiheutti kuitenkin samaisen hepun tekemä Motorolan Moto X Stylen arvostelu, joka tuntu olevan saman tason puhelin, mutta siis valmistajalta, jolta voi odottaa hyviä tekeleitä. Moto X Stylen odotettiin ilmestyvän markkinoille syyskuun loppuun (2015) mennessä. Kävin kuitenkin ilmoittautumassa ’jonoon’ OnePlussan nettisivuilla ja siinä vaiheessa jonossa ennen minua oli puoli miljoonaa kiinnostunutta.

Kolmisen viikkoa sitten iPhone 5:seni alkoi nikottelemaan SIM-kortista. Kerran päivässä muuttui muutamaksi kerraksi ja joka kerta tämä ilmoitus tarkoitti sitä, että puhelin pitää sammuttaa ja käynnistää uudelleen tai nollata verkkoasetukset kokonaan. Todella epämiellyttävää ja epäilen, että kyseessä on Saunalahden kortin vika eikä laitevika, sillä tätä se on ollut melkein alusta lähtien (väh. kerran viikossa) eikä tätä vikaa ollut kertaakaan kun olin kolme kuukautta töissä Thaimaassa 2013-2014 ja käytössä oli paikallisen operaattorin kortti. Kaikesta tästä päätin, että nyt pitää saada uusi puhelin, sillä tilanne alkoi käymään sietämättömäksi.

OnePlus -kutsua ei vain kuulunut, Motorolan puhelimen julkaistusta ei vain kuulunut, iPhone 6S Plus oli julkaistu maailmalla ja tulossa myyntiin Suomessa… olin kuin kissa kuumalla katolla valintojeni kanssa. Sitten päätin käydä visiitillä OnePlus -foorumilla. Siellä foorumilla olikin Suomi-osio ja heti iski humio viestiketjuun nimeltä ”Ruinaa kutsuja täältä”… ja eikun ruinaamaan kutsua. Tuona päivänä kotiinpäästyäni töistä luin sähköpostini ja sinnehän oli joku tuntematon tyyppi oli lähettänyt kutsun ostaa OnePlus Two…. Äh, nyt se konkretisoituisi, onko mulla tosiaan munaa 6 vuoden omenapuhelinten jälkeen mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja ostaa melko tuntemattomalta valmistajalta puhelin, jota kuitenkin on arvosteltu positiivisesti ja erittäin hinta/laatu -suhteeltaan hyväksi puhelimeksi (399 €). Eikun täkyyn kiinni ja tilaamaan. Seuraava ”Äh”… syöttämäni kutsukoodi valmistajan verkkokaupassa ei toimikaan… ”huh, ei mun tarvisekaan ostaa vielä, ehkä kuitenkin se Motorola sitten tai ehkä kuitenkin se iPhone” mietin päässäni. Laitoin kuitenkin sähköpostia lähettäneelle kaverille ilmoituksen, että ei tää koodi kyllä toimi, mutta kiitos nyt kuitenkin. Meni ehkä kymmenen minuuttia kun hän vastasi, että oli pistänyt mulle vanhan koodin ja että tässä nyt olisi uusi. ”Fak, nyt olen taas konkretisoimassa sitä mitä vähän pelkään”… Keräsin rohkeuteni, katsoin vanhan iPhonen valittavan pöydällä ”SIM-kortti hylätty” virhettä ja painelin takaisin OnePlus -kauppaan, koodi sisälle, luottokorttinumerot lomakkeelle ja ”SEND”… hööh, tässä tämä nyt sitten oli…

Tästä alkoi reilun viikon mittainen odotuskampanja DHL:n sivuilla. Lähetys oli lähtenyt Euroopan varastosta Briteistä matkaan vähän takkuille, seisoen jossakin pitstopilla Heathrowssa ja Gatwickissa monta päivää, kunnes sitten tilaus nytkähti eteenpäin sivujen ilmoittaen, että nyt paketti on jo Kööpenhamissa. Perjantaina aamulla 2.10. tilaus oli kuitattu ja paketti saapunut kotiosoitteeseen.

Pääsin perjantaina illalla myöhään avaamaan tuon punaisen paketin. Kiinalaiset ovat apinoineet melko tavalla Applen pakkauksia yksinkertaisuudessa, mutta väritys tottakai kiinalaisittain punainen ja vähän valkoistakin. Laatikon sisällä oli puhelin sekä uudenmallinen USB C-tyypinen kaapeli verkkovirta-adaptereineen. Pari hassua pikku-ohjekirjaista niinkuin tapaan nykyaikana kuuluu… so far so good.

 

Seuraavassa osassa kerron kokemuksia OnePlus Twon käytöstä.

On se vaan tyhmää…

Verkkokauppa. Viisitoista vuotta sitten kun olin valmistumassa Turun Ammattikorkeakoulun tietojenkäsittelyn koulutusohjelmasta ”verkkokauppa” ja ”verkkokauppapaikka” olivat  aiheina sitä ”kuuminta shittiä” eli oli todella monen kanssa-opiskelijan aihevalinta opinnäytetyöksi. Tuntuu siltä, että edelleenkin tuolla aiheelle olisi kysyntää ja ainakin mietintää miten verkkokauppa tulisi toimia, jotta se voisi menestyä kansainvälisillä markkinoilla. Suomalainen verkkokauppa laahaa vuosikymmenen perässä ulkomaalaisiin verkkokauppoihin verrattuna. Syitä on toki monia.

Itse ostan, tilaan tätä nykyä aika paljon kaikenlaista verkosta koska en kertakaikkiaan jaksa tai ehdi käydä kaupoissa. Enkä taida olla ainoa tällainen kuluttaja. Viimeisin verkko-ostokseni oli tablettitietokone ja tähän sopivat suojakuoret. Olin jo pitkään katsellut eri kauppapaikkojen tarjouksia ja sitten sellainen ilmaantui eteeni Gigantin verkkokaupasta, jossa etsimäni tablettikoneen hinta oli yli 100 euroa vähemmän kuin missään muualla. Tässä kohdin mainosslogan ”On se vaan tyhmää maksaa liikaa” piti paikkansa ja päätin samantien tarttua tarjoukseen ja tilata tuotteen ja tietenkin sitten suojakuoret siihen.

Tilausta tehdessä (pe 13.3.) olisin mielelläni tehnyt siten, että olisin maksanut tuotteet verkkoon ja käynyt hakemassa tabletin ja kuoret lähimmästä Gigantin Megastoresta samana päivänä, mutta (tässä) verkkokaupan alennuskampanjassa ei ole vaihtoehtoa noudolle vaan tuotteet oli tilattava verkkokaupan varastosta ja kuljetettuna lähimpään Matkahuollon pakettipisteeseen eli minun tapauksessani lähi-Valintatalo. Ajattelin tässä vaiheessa jo, että onpas tökerösti ajateltu – ei palvele kovinkaan hyvin asiakasta vaikka toimitus olisi ilmainen.

Kun tilaus oli tehty, jäi arvailujen varaan kuinka kauan tilauksen toimittamisessa loppujen lopuksi kestäisi. Tilaus luvattiin toimittaa 2-5 arkipäivässä tilauksessa. Olen yleensä tilannut pienelektroniikan maailmalta, sukellusvarusteet Saksasta tai Espanjasta, kissanhiekkaa ja -ruokaa Saksasta. Toimitus elektroniikan ja sukellusvarusteissa on ollut 1-2 arkipäivää vaikka tuotteet tulevat toisesta maasta eli nopeammin kuin lähettäisi paketin vaikka Rovaniemelle Turusta. Tablettitietokone saapui perille tiistaina 17.3. eli luvatun 2-5 pv toimitusajan puitteissa. Kuitenkin jos miettii kuinka nopeasti olisin saanut tavaran ulkomailta, on tuo tämän tilauksen toimitusaika aavistuksen verran heikko. Noh, siinä oli kuitenkin viikonloppu välissä, ajattelin.

Suojakuoria ei kuitenkaan toimitettu samassa paketissa. Mitään mainintaa puuttuvasta tuotteesta tai vaillinaisesta toimituksesta ei ollut eikä Gigantista ilmoitettu mitään sähköpostitse tai muutoinkaan. Jäin todella ihmettelemään, että tilasinko sittenkään niitä suojakuoria vai oliko toimittamisessa tullut joku moka? Gigantin ”omat sivut” verkkopalvelusta näin tilauksen tilan ja siitä näki, että koko tilaus oli vielä ’keräilyssä’ siis tarkalleen ottaen molemmat tilaamani tuotteet vaikka jo se tabletti oli minulle toimitettu. Tökeröä.

Kun sitten keskiviikko-iltana (18.3.) tuli viesti sähköpostiin, että ”tilaamani tuotteet lähtevät tänään keskusvarastosta”. Olin hieman huojentunut ja ajattelin, että saan suojakuoretkin viimeistään perjantaina ehkä jopa seuraavana päivänä. Näin ei kuitenkaan käynyt. Perjantaina (20.3. klo 07.04) tuli Matkahuollosta sähköposti, jolla pystyin näkemään, että sähköinen ilmoitus tavaran toimittamisesta oli tehty keskiviikkona. Torstaina ei ollut tapahtunut yhtään mitään ja paketti oli vastaanotettu Matkahuoltoon perjantaina kellon kuuden hujakoilla aamulla. Pieni toivo eli vielä, että saisin paketin vielä perjantaina ja käväisin vielä lähi-Valintatalossa perjantai-iltana, mutta mitään ei sinne oltu nimelläni toimitettu. What a bummer! Matkahuollon seurantapalvelussa lukee edelleenkin, että ”Odottaa lastausta noutopisteeseen”. Gigantin lupaus toimittaa tavara 2-5 arkipäivän kuluessa on siis jo ylitetty. Mitä siis on tapahtunut torstaina 19.3. tilauksen suhteen? Se olisi kiva tietää. Toisaalta olisi kiva tietää mitä Gigantti tekee parantaakseen? Luultavasti ei yhtään mitään – korkeintaan pahoittelevat ja that’s it. Mikään ei muutu.

Tämän pitkän sepustuksen ja esimerkin voimin halua sanoa, että suomalaisen verkkokauppabisneksen kompastuskivet ovat amatöörimäisyys, huono ja hidas logistiikka, laadunvarmistuksen puuttuminen ja ennenkaikkea tilausjärjestelmien kehittämättömyys. Puhumattakaan vielä tähän hatuksi päälle korkea arvonlisäveromme ja kuljetuskustannuksemme lisäävät hintoja ja huonontavat palvelua entisestään.

Tuntuu, että ainakin Gigantin kohdalla verkkokaupankäynti on kuten 15 vuotta sitten opiskeluajoillani; meillä on sähköinen kauppapaikka ja sieltä myydään tavaroita ja tavarat toimitetaan perille. Simppelisti noin kuten sen ajan opinnäytetöissäkin oli… EI, ei aivan noin yksinkertaista. Suomalaisten verkkokauppiaiden pitää alkaa ymmärtämään käsitettä ”ostokokemus”, jossa koko ostotapahtuma toimituksineen tai toimitusvaihtoehtoineen pitää olla niin saumaton ja joustava, että kuluttaja tuntee olleensa (hyvin) palveltu, tilanteen herrana ja palaa uudestaankin ostamaan. Minun tapauksessani tämä jäi viimeiseksi kerraksi ostaa Gigantin verkkokaupasta yhtään mitään vaikka kyseinen yritys tuntuukin kilpailevan vain hinnoillaan, mutta kyllä nykyaikana myös palvelu, toimitus ovat osa ostamista ja positiivista ostokokemusta.

Muita käyttämiäni suomalaisia verkkokauppoja ovat varuste.net, varusteleka.fi, verkkokauppa.com, jimms.fi, stockmann.fi sekä hobbyhall.fi. Mikään näistä ei käytä Matkahuoltoa toimituksiin ja ilmeisesti ihan syystäkin. Paljon parjattu Posti on kuitenkin ollut pikkupakettien toimittajana parhain kotimainen toimittaja jos kuriiripalveluita (DHL, UPS, TNT yms) ei lasketa mukaan, jota ulkomaalaiset verkkokauppiaat käyttävät.

Haluavatko suomalaiset verkkokauppiaat siis menestyä vai annetaanko periksi ulkomaalaisille toimijoille? Mikäli vastaus on, että halutaan menestyä on reseptini heille simppeli; apinoikaa ulkomaisilta toimijoilta, panostakaa ostokokemukseen joka kattaa pelkän hinnan lisäksi toimitustapahtumat nopeuden ja helppouden osalta, tyytyväisyyskyselyt tuotearviointeineen, joustava toimitustapa tai nouto sekä ongelmatilanteisiin välitön reaktio ja yhteydenotto. Suomalaisten verkkokauppojen pitäisi myös huomioida, että internet-aikakaudella maantieteellisillä rajoilla on hyvin vähän merkitystä eli lähdetään rohkeasti myös vientiin eli ostajat ovat netissä, mutta missä he fyysisesti ovat, on vain toimittamiskysymys. Nyt pitäisi rohkeasti lähteä käyttämään kuriirifirmoja hyväksi ja varsinkin erikoistavaraa ulkomaille vaan!

On se vaan tyhmää tarjota huonoa palvelua!

Olen antanut palautetta Gigantille 21.3.2015 ja mielenkiinnolla odotan heidän vastinetta. En odota alennuksia tai mitään vaan odotan, että joku verkkokaupasta vastuussa oleva henkilö tajuaisi, että Gigantin tulisi parantaa omia optioitaan verkkokaupassa sekä pistää Matkahuollolle luu kurkkuun. Tuskin mitään tapahtuu, mutta niinkuin sanottu – tässä on yksi Gigantin verkkokaupan kaukaa kiertävä kuluttaja.

Takuuhuoltoa takuun jälkeen

Kävipä niin, että tuossa viime viikolla sain soiton keskellä päivää kotoa ja langan toisessa päässä ilmoitettiin, että pesutorni-yhdistelmämme kuivuri savuttaa pahasti. Joukko ajatuksia vilisti päässäni – olenhan juuri aloittanut paloturvavälineitä myyvässä insinööritoimistossa myyntipäällikön työt ja viime aikoina pientaloja on palanut poroksi tuhoisin seurauksin.

LG RC8041A3

Kotona kuitenkin kuivuri oli nopeasti kytketty irti sähkövirrasta ja näin ollen poistettu toiminnasta. Onneksi näin. Seuraavaksi pitikin alkaa tarkistelemaan huoltoliikkeitä, jotka ovat kuivausrummun valmistajan eli LG:n virallisia huoltoliikkeitä. KVG!! Häh, ei yhtään täsmällistä osumaa vaan joukko huoltoliikkeitä, jotka huollattavat koko joukon muiden valmistajien masiinoita, mutta ei LG:tä. Nousihan hakutuloksena myös LG:n oma tukisivusto. Se jäikin ainoaksi vaihtoehdoksi. Moniaskeleisen kyselyn jälkeen sivustolla päädyin en minnekään vaan loppukaneetiksi tarjosivat lomaketta, jossa vikaa voisi selitellä tai kysyä jotain tai sitten olla vanhanaikainen ja soittaa tukipuhelimeen. Noh, päätinkin olla old school ja soittaa tukisukkanumeroon. Tukinumeron tuolta puolen vastaili sangen nuorelta kuulostanut ystävällinen nuori nainen joka kertoi ensi töiksi, että lähin huoltoliike on Salossa SCF jonne kannattaisi soitta. Ennen puhelun päättymistä tukihenkilö kertoi mahdollisuudesta reklamoida vaikka tuotteen takuu (2 v) oli jo umpeutunut melkein vuosi sitten. Hän kertoi laittavansa minulle sähköpostiin reklamaatiota varten tarvittavat tiedot. Puhelun jälkeen gmailiini pärähtikin neuvot mitä kaikkea heille (LG) pitäisi lähettää reklamoidessa sen jälkeen kun huoltoliike on tehnyt arvionsa.

SCF huoltoliikeeseen soitinkin sitten hetimiten. Kello oli inan verran yli puoli neljä eikä kukaan vastaa – tyypillistä.. huoltoukot ja asennusäijät elävät omaa elämäänsä, jossa työpäivä alkaa just eikä melkein klo 06 ja loppuu tietenkin klo 14.00, jotta työssäkäyvät eivät varmasti saa kiinni näitä spedejä sen jälkeen. Mutta hei SCF? Huoltoliike, joka on mm. Nokian luurien (nyk. Microsoft…) virallinen huoltoliike ja kivijalkapulju kuitenkin 17.00 asti auki Salon keskustassa. Noh, päätin kokeilla soittoa heti aamusta seuraavana päivänä.
Ähäkutti, ne soittivatkin SCF:stä takaisin heti aamutuimaan. Kerroin asiani ja langan päässä heppu sanoi, että tulevat hakemaan kuivurin kotoa vasta pääsiäisen jälkeen, vievät sen Saloon, tekevät arvion ja lähettävät mulle tiedot sähköpostiin ja sitten voin heittää pallon reklamaationa LG:lle.
Kuivarittoman munajuhlapyhien jälkeen huoltoukot kävivätkin hakemassa kuivurin tiistaina ja  seuraavana päivänä eli keskiviikkona tuli soittoa SCF:ltä puolenpäivän tienoilla kuivurin korjauksesta. Koneen hihna oli löystynyt ja kulunut ja aiheuttanut hankauksesta ilmeisesti savua. SCF:n kaiffari lähetti samat tiedot ja  huoltohinnan (n. 170 €) sähköpostiin reklamaatiota varten.
Kun kaikki tarvittavat tiedot oli käsillä ( laiteyksikön tiedot, huoltoliikkeen arvio, kuitit ostopäivineen/paikkoineen lisättynä vielä omalla kuvauksella tapahtuneesta), laitoin sähköpostia LG:n takuuosastolle. Kello oli karvan yli 13.00 ja ajattelin, että huomiseen tai ylihuomiseen menee ihan takuulla. Toisin kuitenkin kävi – vastaus tuli piirun verran ennen kello 17.00. KYLLÄ, takuuhuoltona menee eli reklamaationa menee. Hyvä, kiitos, jes!

Seuraavana päivänä SCF:n jamppa sitten soitti, että hekin saivat saman tiedon ja aloittavat vaihtamaan hihnaa. Laite toimitettaisiin kotiin perjantaina 25. päivä. Näin sitten kävikin.
Tänään olenkin viettänyt ronskilla kädellä pyykkipäivää ja huudattanut molempia pesutornin vempeleitä urakalla ja näemmä muu jengi täällä jatkaa siitä mihin jäin.

Ei voi muutakuin nostaa hattua, että vielä on yrityksiä, jotka eivät noudata luvattua 2 vuoden takuuta vaan antavat asiakkailleen vieläkin parempaa palvelua. Taidan jatkossa vakavasti miettiä aina mahdollisesti korealaisen ostamista jos kuluttajaa arvostetaan näin paljon!

SuperSize me: Mieto vai vakeva kaatike?

Kesälomani jälkeen palasin takaisin töihini ja kuten olin odottanutkin tehtaan kesälomien vuoksi myös henkilöstöravintola oli pistänyt ovensa säppiin. Noh, ymmärtäähän sen ettei kannata pitää ravintolaa auki 5-6 työntekijälle.

Nyt edessä oli pulma; mistä lounassafkaa? Omat evääthän olisi fiksu idea, mutta toteutusmahdollisuudet työpaikassa, jossa ei ole keittiötiloja on vähän huono toteuttaa mitään ihmeempää. Joten todelliseksi vaihtoehdoksi tuntui jäävän ulkona syöminen. Olen lokakuusta 2012 asti ollut töissä Salon Perttelissä ja monet työkaverit olivatkin mainostaneet Saloa kebabien luvatuksi maaksi ja nyt näytti vihdoinkin siltä, että joutuisin pakon edessä testamaan yhden jos toisenkin lihatuotteen. Yleensä syön lounaalla kevyesti – paljon salaattia, vältän hiilaripitoisia perunoita, pastaa ja riisiä ja korvaan ne vihanneksilla. Nyt kuitenkin piti tehdä mahdottomuuksia ja kokeilla pizzaa ja muuta hiilari/rasvapommeja.

Airin
Salon keskustan lähettyvillä on Airin-niminen kebappila. Perussettiä perusmiehille. Menulistalta löytyvät ne perinteiset italo-kiekot ja perus-pita kepsut, rullat, iskenderit ja kepsut ranskalaisilla. Salaattivaihtoehtoja tasan 4. Näistä yksikään ei ollut mieleeni, mutta päätin aluksi kokeilla kebab-liha salaattia. Tilatessa tietenkin eteen pompahtaa jokaisen ulkomaalaisen  pikaruokaravintolahessun osaama  kysymyshokema: ”Mieto vai vakeva kaatike?” (juuri näin lausuttuna). Hmm.. onkohan näille kavereille tullut koskaan mieleen, että salaatti-annoksen pääaine on itse salaatti ei majoneesi, ei kastike eikä ne jauhelihalastut, joita väärin kebabiksikin näillä leveysasteilla mainitaan. Plussana kuitenkin peruskastikevalinnoissa pelkän majoneesin tai valkosipulistryydelin lisäksi oli paprika- ja currymajoneesi. Mutta siis kuitenkin hei – moniko on syönyt aitoa turkkilaista tai kreikkalaista kebabia? Ei jumanlooda siinä mitään tunkkaista majoneesia ole vaan raikasjukurttikastike tai tsatsiki-valkosipuli -kastike. Miksi salaattiannokset on kalliimpia kuin muut eli pizzat ja kepsut?
Toisella kertaa Airinissa oli pakko kokeilla Iskender eli ikäänkuin sama kuin salaatti-annos, mutta leipäKUUTIOILLA ja jukurttikastikkeella. Hmm… taas meni metsään nimittäin jotenkin näillä kepuhessuilla on perversionsa tehdä sitä pullamössöpita-leipää ja käyttää sitä kaikessa missä sana ”leipä” on mainittu. Ja tietenkin jukurttihan oli majoneesia, valkoista, teollista, tunkkaista liejua. Salaattia taas nimeksi. Koko homma on hukutettu tuohon majoon ja kastikkeeseen muodostaen jokaisen terveysintoilijan painajaisen näköisen annoksen.
Entäpä sitten se väkevän ja miedon ero? Väkevä nyt ei ollut väkevää nähnytkään. Mieto kastike etikkainen tomaattilieju.
Entä liha? Noh juurikin sellaista mitä 6 euron annoksessa saa: eltaantuneen rasvan peittämä jauhelihalastu-settiä, joka jättää kitalakeen rasvakalvon. Ja seuraavana päivänä kyllä pierut haisee pahalle.
Ja miks mun vaatteet haisee sille eltaantuneelle rasvalla koko tun loppupäivän??

Kanari
Ravintola sijaitsee ihan Salon ydinkeskustan läheisyydessä Tivoli-yökerhoa vastapäätä ja pikkuräkälän vieressä. Sisätilat ovat aivan omaa luokkaa ja lattioita peittää marmoria muistuttava laatoitus. Hienoa. Sitten menun kimppuun – aah, täälläkin perussettiä kepsua ja pizzaa ja kaksi salladi-annosta. Noh, otetaanpa nyt sitten iskenderia muistuttava annos ”Alexander”, jossa onkin pitaleivän lisäksi ’feta’-juustoa. Joopa joo halvinta salaattijuustoa, jota ei todellakaan saisi edes kutsua tuolla nimellä saatika sitten edes kreikkalaistyyppiseksi salaattijuustoksi. Mikä perversio on tuottaa nämä juustot aina kuutioiksi? Ne näyttää irvokkaan teollisilta?? Hinta nyt oli sentään kohdallaan kuten näissä aina. Herää vain kysymys, että maksetaanko missään kepulassa alveja tai mitään työllisyyskustannuksista johtuvia kuluja kun ravintolat ovat alle puolillaan asiakkaita ja työntekijöitä on melkein yhtä paljon kuin asiakkaita vai ovatko nämä vain julkisia kulisseja rahanpesulle, josta kukkahattutädit hiljenevät pienemmän pahan edessä kun ulkomaalaisille on vain töitä ja jotain tekemistä. Mene ja tiedä sitten, mä olen vaan kuluttaja.
Noh, ”Alexander” oli juuri niin tyydyttävä kuin kuudella eurolla saa. Vaatteet eivät tosin haisseet tunkkaiselle rasvalle eikä seuraavana aamuna töihin ajaessa ollut kova kiire huussiin keskellä moottoritietä ajaessa… Ja niin väkevä-kastike EI ole väkevää. Tai sitten mun makunystyrät on fucked up. Tuskin.
Toisella Kanari-kerralla oli pakko ottaa kiekkoa. Valitsin perusmättösetin, jossa menun mukaan olisi kinkkua, ananasta ja aurajuustoa. Pizzan hyvyys ja huonouden määrittelevät ainakin minun mielestä pizzapohja ja käytettävä juusto sekä autenttiset lisukkeet. Nyt sitten sain eteeni juuri ja juuri syömäkelvollisen kiekon, joka tietenkin oli tätä samaa pitaleipätaikinatuotetta ja juusto kuitenkin turkulaisia heimoravintoloitaan aavistuksen parempitasoista maitotuotetta, mutta ei kuitenkaan mitään aidon pizzerian juuston tasoista kamaa. Suurena vitsinähän näissä kepuloissa on tuo ”kinkku”, joka oikeasti on halpaa puristetavaraa tai pahemmassa tapauksessa syömäkelvotonta lauantaimakkaran oloista jauhomössöä. Nyt kävi tuuri, tämä oli sitä juuri ja juuri syötäväksi kelpaavaa kamaa. ”Aurajuusto”… heh, ei kyllä ole. Hinta piirun verran alle 6 euroa

Pez kebab & grill
Paikallinen pertteliläinen kebab-kioski. Kyllä juuri sellainen jolle jääkiekossa maalivahdit viedään! Toisaalta en tiedä kuinka hyvin ne molarit näissä paikoissa viihtyy, mutta Pezissä ainakin viihtyvät rankat työn raatajat, jotka ovat tulleet tänne rakentamaan suomalaista unelmaa itärajan takaa tai eteläisestä Balttian valtakunnasta. Paikkaa piti kokeilla erään työkaverin kehuessa, että liha on täällä parhainta.
Menun kattoi myös perussetin (eli kebu-annosten ja pizzan) lisäksi myös hampurilaisannoksia ja peräti 2 (??) eri salaattiannosta. Ranskalaisten sijalle voi valita yrttiperunat. Noh, ensimmäsellä kerralla päätinkin ottaa kebu-salladin väkevällä.
Sama stoori kuin muissakin paikoissa – salaatti on ilmeisesti niin kallista tai aliarvostettu ainesosa, että sitä kuuluu olla 1/4 osa mitä normiravintoloissa on. Ja sitten väkevä… arvaa? Kyllä. Ei se mitään väkevää ole, mutta pieni poltto huulenpinnassa osoittaa, että jotain pientä yritystä löytyy.
Entäpä sitten se paljon kehuttu liha? Nojuu, onhan Pezissä liha parhain tähän asti kokeilluista paikoista, mutta ikäväkseni täytyy todeta, että mikään ei ole tähän asti voittanut turkulaista Kuningas Kebabin lihaa tai totta puhuakseni aitoa gyros-kebabia, jossa liha ei ole jauhelihaa vaan aitoa täyslihalastuja. Näitä ei varmaan Suomesta edes löydykään…
Toisella kerralla päätin kokeilla niitä yrttiperunoita. Joo, mielummin yrttiperunat kuin perusranet. Toimii ja kun lihakin on syötävää.
Tänään oli pakko ottaa vaihtelun vuoksi kiekko. Valikoimasta esiin pomppasi pepperoni-pizza, jossa kotipizzamaisesti joukkoon oli lykätty tonnikalaa? Puristit pudistaisivat päätään – miten makkara ja kala tulevat keskenään toimeen – noh, aika hyvin. Lisänä oli vielä punasipulia, joten tiedän kyllä, että flatus laulaa illalla.

Näiden kahden viikon tai 10 päivän aikana olen käynyt 8 kertaa karvakäsikebabilla kuten termi joissain piireissä kuuluu ja vain kerran syönyt toimistolla einessalaattisetin ja kerran olin suomipojan grillikipsalla Perttelissä. Jos nämä 10 kertaa pitäisi pistää järjestykseen hinnan, laadun ja hyvinvoinnin mittareilla niin taidan valita ensi viikolla ääs-marketin valmissalaatin perussetiksi. Nyt meinaan loppui pahoinvointi. Ja ensi vuonna pyrin saamaan lomani silloin kun henkilöstöravintolakin on kiinni koska kyllä peruskotiruoka voittaa mennen tullen kebut ja grilliruuan. Peter tule jo töihin!!