18

Joo siis nyt ei puhuta Skid Rown Eighteen and life tai Open Water -kurssin syvyysrajoista vaan numero kahdeksantoista (18) on äänestysnumeroni Tradenomiliiton valtuustovaaleissa. Lähdin politiikkaan, miksen? Paljoonkaan ei voi vaikuttaa puoluepoliitikan väylällä, mutta näen että työmarkkinapuolella voin vaikuttaa tradenomikoulutukseen sekä tradenomien asemaan työelämässä.

 

Vaaliteemoinani on saada tradenomien koulutusmääriä oikealle uralle. Liikaa koulutetaan jo nyt eikä koulutus ole koskaan vastannut markkinoiden vaateita vaan oppilaitoksista ei pukkaa osaajia vaan oppijoita, joiden valmiudet työmarkkinoilla on kyseenalaiset. Tietenkin tämä pelaa meidän vanhempien tradenomien pussiin, mutta Suomi tarvitsee myös uusia osaajia, joilla taidot ja halu ovat sitä mitä työelämä vaatii nyt eikä ehkä tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koulutuksessa pitää mennä edellä eikä alkaa valmistamaan nyt niitä osaajia, joille on jo kysyntä. Koulutuksen on oltava täsmäkoulutusta ja ketterää eli nopeasti saatava vastaamaan niitä tarpeita, joita työelämässä löytyy.
Myös meitä jo vuosikymmeniä työelämässä olevia tarvitaan. Nykyhetki muistuttaa valitettavalla tavalla 90-luvun rakennemuutoslamaa jolloin mm. monet viisikymppiset koettiin liian vanhoiksi ja työttömyysputket venytettiin varhaiseläkkeiksi ja näin ollen muiden taakaksi. Kaksi kertaa ns. leikkurin alle joutuneena viimeisten kolmen vuoden aikana, olen erittäin huolestunut siitä, että työt valuvat ulkomaille eikä suomalaiselle osaamiselle löydy arvoaan kun pörssiyhtiöiden munattomassa päätöksen teossa mennään vain osakkeenomistajia tyydyttääkseen jatkuva ja vähän liiankin optimaalinen kasvu mielessä. Monissa isommissa yrityksissä on järjettömän suuri keskitason johtajien ryhmä, mutta kun leikkauksia tehdään, niin ne koskettavat alinta luokkaa ja tärkeitä asiantuntijoita, jotka itse työn tekevät. Leikkaukset eivät siis kosketa juurikaan tätä keskitasoa, joka ei juurikaan tuota mitään. Tätä keskitasoa koulutetaan turhissa johtajakoulutuksissa mm. syväjohtajuus ja näin luovat aivan järjettömiä kuluja yrityksille.
Toinen vaaliteemani on pienyrittäjyys. Olen itse pienen sukelluskoulun omistaja. Yritykseni on enemmän harrastus kuin vakavasti otettava bisnes. Toisinkin voisi olla jos vaan Suomen verotus ja kohtelu pienyrityksiä kohtaan olisi toisenlainen. Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja varsinkin pienyrittäjyyttä sillä pienistä puroista syntyy joki ja joet virtaavat isoon mereen.
Tasa-arvo työelämässä. Sukupuolesta riippumatta palkan pitäisi olla kaikille sama, molemmille sukupuolille perhe-edut kuuluisi olla lähemmäs samanarvoiset. Luonnollisesti isät eivät imetä vastasyntyneitään eivätkä ole raskauden jälkeen yhtä ruhjottuja kuin äidit. Länsinaapureidemme perhepoliitikassa isille on annettu enemmän vapautta kasvattaa lapsiaan – näin pitää myös meillä olla eli isille pitäisi antaa enemmän tukea olla henkilökohtaisesti läsnä jälkikasvujensa alkutaipaleella. Itse koen suureksi haasteena ensiksi olla päivätyössä 8 tuntia, jonka jälkeen ilman edes vessassakäyntiä töistä tullessani pitää pistää isän viitta päälle ja olla lasten kanssa seuraavat 4-5 tuntia. Aika vaan ei riitä vuorokaudessa työssäkäyvälle ihmiselle osallistua tasapuolisesti perheen ja kodin askareisiin.

Sinä joka jaksoit lukea tähän riville asti – äänestä minua Tradenomiliiton valtuustovaaleissa https://www.evaali.fi/TRAL/ ja jos et ole Tradenomiliiton jäsen, liity tai ainakin promoa vaaleja työpaikkasi tai harrasteryhmäsi tradenomeille.

Ville Karvanen, äänestysnumerolla 18 Tradenomiliiton vaaleissa.

Ville Karvanen, äänestysnumerolla 18 Tradenomiliiton vaaleissa.