Takuuhuoltoa takuun jälkeen

Kävipä niin, että tuossa viime viikolla sain soiton keskellä päivää kotoa ja langan toisessa päässä ilmoitettiin, että pesutorni-yhdistelmämme kuivuri savuttaa pahasti. Joukko ajatuksia vilisti päässäni – olenhan juuri aloittanut paloturvavälineitä myyvässä insinööritoimistossa myyntipäällikön työt ja viime aikoina pientaloja on palanut poroksi tuhoisin seurauksin.

LG RC8041A3

LG RC8041A3

Kotona kuitenkin kuivuri oli nopeasti kytketty irti sähkövirrasta ja näin ollen poistettu toiminnasta. Onneksi näin. Seuraavaksi pitikin alkaa tarkistelemaan huoltoliikkeitä, jotka ovat kuivausrummun valmistajan eli LG:n virallisia huoltoliikkeitä. KVG!! Häh, ei yhtään täsmällistä osumaa vaan joukko huoltoliikkeitä, jotka huollattavat koko joukon muiden valmistajien masiinoita, mutta ei LG:tä. Nousihan hakutuloksena myös LG:n oma tukisivusto. Se jäikin ainoaksi vaihtoehdoksi. Moniaskeleisen kyselyn jälkeen sivustolla päädyin en minnekään vaan loppukaneetiksi tarjosivat lomaketta, jossa vikaa voisi selitellä tai kysyä jotain tai sitten olla vanhanaikainen ja soittaa tukipuhelimeen. Noh, päätinkin olla old school ja soittaa tukisukkanumeroon. Tukinumeron tuolta puolen vastaili sangen nuorelta kuulostanut ystävällinen nuori nainen joka kertoi ensi töiksi, että lähin huoltoliike on Salossa SCF jonne kannattaisi soitta. Ennen puhelun päättymistä tukihenkilö kertoi mahdollisuudesta reklamoida vaikka tuotteen takuu (2 v) oli jo umpeutunut melkein vuosi sitten. Hän kertoi laittavansa minulle sähköpostiin reklamaatiota varten tarvittavat tiedot. Puhelun jälkeen gmailiini pärähtikin neuvot mitä kaikkea heille (LG) pitäisi lähettää reklamoidessa sen jälkeen kun huoltoliike on tehnyt arvionsa.

SCF huoltoliikeeseen soitinkin sitten hetimiten. Kello oli inan verran yli puoli neljä eikä kukaan vastaa – tyypillistä.. huoltoukot ja asennusäijät elävät omaa elämäänsä, jossa työpäivä alkaa just eikä melkein klo 06 ja loppuu tietenkin klo 14.00, jotta työssäkäyvät eivät varmasti saa kiinni näitä spedejä sen jälkeen. Mutta hei SCF? Huoltoliike, joka on mm. Nokian luurien (nyk. Microsoft…) virallinen huoltoliike ja kivijalkapulju kuitenkin 17.00 asti auki Salon keskustassa. Noh, päätin kokeilla soittoa heti aamusta seuraavana päivänä.
Ähäkutti, ne soittivatkin SCF:stä takaisin heti aamutuimaan. Kerroin asiani ja langan päässä heppu sanoi, että tulevat hakemaan kuivurin kotoa vasta pääsiäisen jälkeen, vievät sen Saloon, tekevät arvion ja lähettävät mulle tiedot sähköpostiin ja sitten voin heittää pallon reklamaationa LG:lle.
Kuivarittoman munajuhlapyhien jälkeen huoltoukot kävivätkin hakemassa kuivurin tiistaina ja  seuraavana päivänä eli keskiviikkona tuli soittoa SCF:ltä puolenpäivän tienoilla kuivurin korjauksesta. Koneen hihna oli löystynyt ja kulunut ja aiheuttanut hankauksesta ilmeisesti savua. SCF:n kaiffari lähetti samat tiedot ja  huoltohinnan (n. 170 €) sähköpostiin reklamaatiota varten.
Kun kaikki tarvittavat tiedot oli käsillä ( laiteyksikön tiedot, huoltoliikkeen arvio, kuitit ostopäivineen/paikkoineen lisättynä vielä omalla kuvauksella tapahtuneesta), laitoin sähköpostia LG:n takuuosastolle. Kello oli karvan yli 13.00 ja ajattelin, että huomiseen tai ylihuomiseen menee ihan takuulla. Toisin kuitenkin kävi – vastaus tuli piirun verran ennen kello 17.00. KYLLÄ, takuuhuoltona menee eli reklamaationa menee. Hyvä, kiitos, jes!

Seuraavana päivänä SCF:n jamppa sitten soitti, että hekin saivat saman tiedon ja aloittavat vaihtamaan hihnaa. Laite toimitettaisiin kotiin perjantaina 25. päivä. Näin sitten kävikin.
Tänään olenkin viettänyt ronskilla kädellä pyykkipäivää ja huudattanut molempia pesutornin vempeleitä urakalla ja näemmä muu jengi täällä jatkaa siitä mihin jäin.

Ei voi muutakuin nostaa hattua, että vielä on yrityksiä, jotka eivät noudata luvattua 2 vuoden takuuta vaan antavat asiakkailleen vieläkin parempaa palvelua. Taidan jatkossa vakavasti miettiä aina mahdollisesti korealaisen ostamista jos kuluttajaa arvostetaan näin paljon!

18

Joo siis nyt ei puhuta Skid Rown Eighteen and life tai Open Water -kurssin syvyysrajoista vaan numero kahdeksantoista (18) on äänestysnumeroni Tradenomiliiton valtuustovaaleissa. Lähdin politiikkaan, miksen? Paljoonkaan ei voi vaikuttaa puoluepoliitikan väylällä, mutta näen että työmarkkinapuolella voin vaikuttaa tradenomikoulutukseen sekä tradenomien asemaan työelämässä.

 

Vaaliteemoinani on saada tradenomien koulutusmääriä oikealle uralle. Liikaa koulutetaan jo nyt eikä koulutus ole koskaan vastannut markkinoiden vaateita vaan oppilaitoksista ei pukkaa osaajia vaan oppijoita, joiden valmiudet työmarkkinoilla on kyseenalaiset. Tietenkin tämä pelaa meidän vanhempien tradenomien pussiin, mutta Suomi tarvitsee myös uusia osaajia, joilla taidot ja halu ovat sitä mitä työelämä vaatii nyt eikä ehkä tulevaisuudessa. Tämä tarkoittaa siis sitä, että koulutuksessa pitää mennä edellä eikä alkaa valmistamaan nyt niitä osaajia, joille on jo kysyntä. Koulutuksen on oltava täsmäkoulutusta ja ketterää eli nopeasti saatava vastaamaan niitä tarpeita, joita työelämässä löytyy.
Myös meitä jo vuosikymmeniä työelämässä olevia tarvitaan. Nykyhetki muistuttaa valitettavalla tavalla 90-luvun rakennemuutoslamaa jolloin mm. monet viisikymppiset koettiin liian vanhoiksi ja työttömyysputket venytettiin varhaiseläkkeiksi ja näin ollen muiden taakaksi. Kaksi kertaa ns. leikkurin alle joutuneena viimeisten kolmen vuoden aikana, olen erittäin huolestunut siitä, että työt valuvat ulkomaille eikä suomalaiselle osaamiselle löydy arvoaan kun pörssiyhtiöiden munattomassa päätöksen teossa mennään vain osakkeenomistajia tyydyttääkseen jatkuva ja vähän liiankin optimaalinen kasvu mielessä. Monissa isommissa yrityksissä on järjettömän suuri keskitason johtajien ryhmä, mutta kun leikkauksia tehdään, niin ne koskettavat alinta luokkaa ja tärkeitä asiantuntijoita, jotka itse työn tekevät. Leikkaukset eivät siis kosketa juurikaan tätä keskitasoa, joka ei juurikaan tuota mitään. Tätä keskitasoa koulutetaan turhissa johtajakoulutuksissa mm. syväjohtajuus ja näin luovat aivan järjettömiä kuluja yrityksille.
Toinen vaaliteemani on pienyrittäjyys. Olen itse pienen sukelluskoulun omistaja. Yritykseni on enemmän harrastus kuin vakavasti otettava bisnes. Toisinkin voisi olla jos vaan Suomen verotus ja kohtelu pienyrityksiä kohtaan olisi toisenlainen. Suomi tarvitsee yrittäjyyttä ja varsinkin pienyrittäjyyttä sillä pienistä puroista syntyy joki ja joet virtaavat isoon mereen.
Tasa-arvo työelämässä. Sukupuolesta riippumatta palkan pitäisi olla kaikille sama, molemmille sukupuolille perhe-edut kuuluisi olla lähemmäs samanarvoiset. Luonnollisesti isät eivät imetä vastasyntyneitään eivätkä ole raskauden jälkeen yhtä ruhjottuja kuin äidit. Länsinaapureidemme perhepoliitikassa isille on annettu enemmän vapautta kasvattaa lapsiaan – näin pitää myös meillä olla eli isille pitäisi antaa enemmän tukea olla henkilökohtaisesti läsnä jälkikasvujensa alkutaipaleella. Itse koen suureksi haasteena ensiksi olla päivätyössä 8 tuntia, jonka jälkeen ilman edes vessassakäyntiä töistä tullessani pitää pistää isän viitta päälle ja olla lasten kanssa seuraavat 4-5 tuntia. Aika vaan ei riitä vuorokaudessa työssäkäyvälle ihmiselle osallistua tasapuolisesti perheen ja kodin askareisiin.

Sinä joka jaksoit lukea tähän riville asti – äänestä minua Tradenomiliiton valtuustovaaleissa https://www.evaali.fi/TRAL/ ja jos et ole Tradenomiliiton jäsen, liity tai ainakin promoa vaaleja työpaikkasi tai harrasteryhmäsi tradenomeille.

Ville Karvanen, äänestysnumerolla 18 Tradenomiliiton vaaleissa.

Ville Karvanen, äänestysnumerolla 18 Tradenomiliiton vaaleissa.