Nassi

Juu. Se on se Network Attached Storage eli kotoisammin NAS tai nassi tai verkkolevy eli mistä mainitsin jo taannoin käsitellessäni mediacenteriäni täällä. Nyt tulee puhdasta nörttiasiaa, joten jätä tähän jos ei kiinnosta. 😉 Tai lue ihmeessä jos olet seuraavan kappaleen alkukantainen luolamies-asteella tallennuksessa.

Niin aiemmin pohdiskelin tallennuskapasiteetin nostamista sekä pikkasen redundanssia eli vikasitoisuutta yhden levyasema verkkolevyn tilalle. Kehityskaarihan kaikilla kodin pikkunörteillä tai sellaiseksi mieltävillä alkaa siitä, että talletetaan ne hörhöilykuvat digikamerasta ja muut kivat pikku musiikkipätkät suoraan tietokoneen kovalevylle talteen. Sitten yksi kaunis päivä ja kone sanoo poks. ”No voi *piip*, miksen mä ottanut varmuuskopioita niistä – voisko ne mitenkään saada sieltä talteen?” Juu tässä vaiheessa kotikompuutteri-petteri on luolamies. Ei hyvä.

Seuraavaksi lähdetään reippain mielin kodinkonekauppaan ja ostetaan ulkoinen USB-kovalevy, jonne ne kuvat ja muut tärkeät tiedostot tullaan sitten ottamaan talteen. Failure. Eli taas virhe. Nyt siirretään ongelma pois tietokoneelta toiselle vikaherkälle laitteelle, joka hajoitessaan aiheuttaa luolamies-nörtissä yhtä lailla negatiivisia tuntemuksia ja suuren määrä kirosanoja.

”No jospa tallettaisin ne tärkeät tiedot sekä tietokoneelle että varmuuskopioisin sinne kovalevylle?” Noh, siitä vaan, mutta lyödäänkö vetoa, että muistat tasan tarkkaan tehdä varmuuskopioita kaksi viikkoa, jonka jälkeen tilanne on se, että kun seuraavan kerran kone sanoo poks niin sieltä kovalevyltä puuttu varmasti ronski biitti dataa? Niinpä.

”No mitä mun pitäis sitten tehdä? Olisko joku automaattinen varmuuskopionti mahdollista suoraan tietokoneelta, että mun ei tarttis välittää mistään tai muistaa mitään?” Juu, kyllä näinkin voidaan tehdä niin PC:llä kuin Mac:llä. PC vaatii aika lailla tietotaitoa, että luolamiehen pitää soittaa sille hepulle kaveripiirissä joka on se joka on töissä IT-alalla kun se varmaan osais tehdä sen. No, entä sitten kun paska osuu tuulettimeen? Soitatko taas sille kaverille, jolla laskelmiesi mukaan ei ole elämää vaan on sun ilmainen atk-tuki 24/7? Entäpä omenapuolen porukoilla? Vastaus on: helppoa kuin heinänteko, mutta taas tullaan siihen rautapuolen luotettavuuteen. Nimittäin hyvä ihmiset USB-kovalevyt kestävät keskimäärin takuuaikansa eli 12-24 kuukautta, jonka jälkeen ne ovat ns. (kalastus) verkonpainoksi soveltuvaa jätettä. Itsellä meni kolme tai neljä USB-levyä tasan tarkkaan verkon painoksi aina vuoden välein, että takuuajan umpeuduttua varauduin jo ostamaan uuden levyn ja tekemään kopion vanhasta uuteen juuri ennenkuin mitään ehti kadota ikuiseksi ajoiksi. Tässä vaiheessa datamäärätkin olivat jo kasvaneet eikä tietokoneelle voinut tallettaa mitään…

”No mitäs kun meillä kotona haluttais katsoa kuvia myös telkkarista ja sit meillä on noita älypuhelimia ja täppäreitä? Ehkä musaakin vois kuunnella muualla kuin tietokoneen vieressä nököttävistä pikkupurkki-kauittimista?” Hanki verkkolevy eli NAS! Nojuu, vähän enemmän joutuu panostamaan vielä kaapeleihin ja ehkä voisi ylimääräinen reititinkin olla poikaa. Ehkä jopa sähköverkon kautta luomaan sisäverkko kotiin tai langaton reititin, että älypuhelimet ja täppäritkin saataisiin orjuutettua. Eli sotavarustelu alkaakoon.

Noniin nyt aletaan olla sillä vallankumouksellisella asteella, että hommassa on jotain järkeä. Tehdään koti-pilvipalvelu!
Tässä kehitysvaiheessa minä elin tammikuun 2013 loppuun asti. Minulla oli uudehkossa omakotitalossa palveluntarjoajan (Sonera) ADSL-modeemi (teknisessä tilassa) ja koko talo kaapeloitu ajanmukaisesti niin, että jokaisessa huoneessa kaksi ulostuloa. Tärkeimmiksi paikoiksi mielsin jo alkuvaiheessa työhuoneeni, jossa kaksi pöytäkonetta tulisi majailemaan sekä työläppäri silloin tällöin. Vieläkin tärkeämmäksi paikaksi tulisi televisio-huone, jota arvoisa avovaimoni kutsuu ’luolakseni’. Sieltä nimittäin löytyy 46″ television lisäksi PS3, kotiteatterivärkit ja kotiteatteri-pc. Ylimääräisinä ostoksina kaksi kytkintä, jolla yhdestä piuha-yhteydestä voidaan jakaa useampi sekä teknisessä tilassa olevalle huonokenttäisellä langattomalle verkolle repeater eli verkon laajentaja mokkula yhteen pistorasiaan talon keskivaiheilla.

Final Chapter

Minullahan siis oli se yksilevyinen verkkolevy (Iomega 1T), joka alkoi olla elämänsä ehtoopuolella aivan kuten ne mainitut USB-levytkin. Se oli äänekäs ja tilakin alkoi loppua kesken; musiikkia ja kuvia ja videopätkiä oli kerääntynyt vuosien varrella sellainen määrä, että nyt oli aika tehdä jotakin. Luonnollisesti semi-nyky-nörttinä päätin katsastaa aluksi hintojen puolesta tarjontaa ja asentin itselleni kipurajaksi 350 € asemalle jossa olisi kaksi vaihdettavaa levypaikkaa. Seuraavaksi kysäisin kovimmalta kaveripiirini nörtiltä, Maxilta. Hän itsepäisesti vannoi vain yhden valmistajan nimeen: Synology. Miksi? No, koska hänellä oli saman merkkinen asema ollut jo monta vuotta ja uusikin oli jo tilauksessa.
Päätin sitten arpoa mistä lähtisin ”Synistä” tilaamaan. Britti-Amazon möi laitetta 190€ hintaan eli tässä olisi pelkkä asema ei vielä levyjä, ne pitäisi siis ostaa erikseen. Hetken mielijohteesta päätin pistää haisemaan ja tilasin asemakehikon Briteistä. Pikkujuutalaisena päätinkin ottaa ilmaisen kotiinkuljetuksen eli matka sumuisilta saarilta tulisi kestämään 8-10 työpäivää. Joten minulle jäi aikaa puntaroida itse levyjä ja mistä ne hankkisin. Halvimmat löytyivätkin paikallisen suuruden eli Jimmsin valikoimista: 3 teratavun levyt 3 vuoden takuuajalla. Maxhan oli takonut päähäni ideaa, että levyille pitää olla 5 vuoden täystakuu eikä mitään muuta kannata ajatella. Kuitenkin nuo 5 vuoden takuulla varustetut levyt maksoivat kaksi kertaa enemmän kuin 3 vuoden takuulla, joten nyt tässä vaiheessa päätin olla uhkarohkea – en nyt ihan mutta hieman ja tilasin nuo Western Digitalin levyt  sopuisaan á 155,90 hintaan. Budjettihan kusi täysin, mutta jos kerran Max kehui niin nylkisin sen nahat jos ostos olisi huono.
Vihdoin ja viimein tammikuun viimeisenä päivänä koko setti oli kotona. Tällä kertaa perus-koti-insinööri jäi pois ja ajattelin, että yli 500 € setti on koottava oikein tai ketuttaisi oikein kunnolla jälkeenpäin jos jotain menisi vikaan. Eli suomeksi L U I N   K Ä Y T T Ö O H J E E N varmaan ekaa kertaa elämässäni. Levyt ineen, piuhat kiinni ja kone verkkoon ja verkkovirtaan. PUM PUM. Siinä se oli – ei orgasmia. Häh, tässäks tää nyt oli? Epätoivosesti yritin asennella asennuslevyltä ohjaamissoftaa, mutta ei. Sitten viimeinen oljenkorsi käytettävänä – kilauta kaverille! Puhelintuen kautta Max sai selkokielisesti ohjattua ja kerrottua miten ohjaussofta asennetaan ja toimii ja 30 minuutin jälkeen tuli se ORGASMI. Jee miten hienoa! Lopputuloksena oli siis kahden levyn NAS asema joka RAID tilassaan tallettaa/peilaa molemmille levyille kaiken siellä olevan datan. Eli jos nyt toinen levyistä päättää sanoa poks, tulee minulle siitä sähköposti tai SMS muistuksena ja ei muutakuin uutta levyä tilalle!
Olen nyt onnellinen nörtti koska nykyään mitkään tärkeät tiedostot koskaan ole vaarassa tippua bittitaivaaseen ja mikä hienointa voin missä vaan milloin vaan millä alustalla tahansa katsoa ja näyttää kaikki kuvani tai videopätkäni. Noh, tämä on vielä viimeinen on vielä suunnitelmissa, mutta Synology 212J pystyy tähän ja paljon muuhun. Helposti, hienosti ja varmasti. Ja sitten vasta kun nuo loppusäädöt on kohdillaan voin sanoa päässeeni kehityspolulla viimeinkin nykynörtiksi. Unohtakaa ne USB-asemat ja satsatkaa kerralla hyvään.

Synology 212J NAS-asema

Synology 212J NAS-asema

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s